Näyttelyt

Triin Kerge ja Laura Böök: The trace we leave behind/Jäljet, jotka jätämme

Triin Kerge ja Laura Böök: The trace we leave behind/Jäljet, jotka jätämme
15.12.2023-14.1.2024 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Joulunajan poikkeavat aukioloajat: Galleria on suljettu 23.-24.12.2023 ja 6.1.2024
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 14.12.2023 klo 18-20

Näyttely tuo ensimmäistä kertaa yhteen pitkäaikaisten ystävien ja kollegoiden Triin Kergen ja Laura Böökin teoksia, jotka tutkivat henkilökohtaista suhdetta maisemaan videon ja tekstiilitaiteen kautta. Pistot Triin Kergen tekstiiliteoksissa ja liikeperformanssit Laura Böökin videoinstallaatiossa ovat kehollisen meditaation muotoja, joilla on vahva yhteys taiteilijoihin vaikuttaneisiin paikkoihin.

Triin Kerge tuo näyttelyyn kirjottuja tekstiiliteoksia kahdesta eri teoskokonaisuudesta. Sarjassa Sand and Other Sediments (2021/2022) taiteilija syventyy lapsuusmuistojensa maisemaan. Hänellä on vahva side puuhun, jonka luona hänen vanhempansa vierailivat ennen hänen syntymäänsä, ja jonka äärelle hän itse on palannut koko elämänsä ajan. Pistojen loputon kuvio pitää sisällään kokoelman taltioituja muistoja, jotka yhdessä muodostavat menneisyyden. Lujasti yhteenkietoutuneita, neulasenohuita juuria muistuttava kirjonta on alkupiste Kergen matkalle hänen puunsa ytimeen. Sarjassa Scenes from a Lost Family Album (2022 alkaen) Kergen kirjailemat kuvat muodostavat eräänlaisen perhealbumin. Kergen oman perheen valokuva-albumit, jotka hän muistaa lapsuudestaan, ovat eri syistä kadonneet, joten hän on käyttänyt antiikkiliikkeistä löytämiään vanhoja valokuvia sekä muistoja omista perhealbumeistaan teosten lähtökohtina.

Laura Böökin videoinstallaatio Katoamisharjoituksia (2021/2017) koostuu kameran edessä esitetyistä leikkisistä ja meditatiivisista performansseista, joissa hän piiloutuu maisemaan ja kuvaan. Teoksen ensimmäinen osa, Camouflage (2017), kuvattiin Örön saarella taiteilijaresidenssin aikana. Sen innoittajina toimivat saaren luonto ja historia linnakkeena sekä jokapäiväiset rituaalit ja valmistelut – mitä tuoda mukanaan, miten liikkua saarella, sulautua uuteen ympäristöön ja antaa sen muovata itseä. Toinen osa, In Plain Sight (2021), sekoittaa saaren merimaisemia Helsingin joutomailla, kaupunkimetsissä ja rakennustyömailla kuvattuihin kohtauksiin. Taiteilija löytää tutusta kaupungista vieraita maisemia, liukuu alas pehmeitä seinämiä ja luo improvisoituja koreografioita. Videoteokset esitetään Ars Liberan galleriatilassa yhtenä yhdeksän minuutin looppina. Ääniraita on tehty yhteistyössä Marloes van Sonin kanssa. Videon lisäksi Böök tuo näyttelytilaan sarjan valokuvia maisemista, kallioiden kuvioista ja muista yksityiskohdista Örön saarelta ja muualta Suomen lounaisrannikon saaristosta, hänelle merkityksellisistä paikoista. Kuvat ovat syntyneet toistuvien saaristovierailujen aikana vuosien 2015 ja 2023 välillä.

Näyttelyä ovat tukeneet Konstsamfundet ja Eesti kultuurkapital. Laura Böökin työskentelyä on tukenut Svenska Kulturfonden.
//
The exhibition brings together, for the first time, works of long time friends and colleagues Triin Kerge and Laura Böök, exploring personal connections to landscape through video and textile art. The stitching in Triin Kerges textile works and the movement performances in Laura Bööks video installation are forms of physical meditation strongly connected to certain places that have affected the two artists.

Triin Kerge is exhibiting embroidery pieces from two different series of works. In Sand and Other Sediments (2021/2022) the artist has taken a closer look at the landscape that she remembers from her childhood. She holds a strong connection to a tree that her parents visited before she was born and that she has paid a visit throughout her life. The neverending procession of stitches hold a collection of recorded moments that form the past. A piece of embroidery resembles tightly intertwined needle-thin roots and is the starting point of her journey to the core of her tree. In Scenes from a Lost Family Album (ongoing since 2022) Kerge has created a series of embroidery pieces that depict a kind of a family album. Her own family albums that she remembers from her childhood have been lost for various reasons, so she has taken old photographs found in antique shops as well as her memories of the old family album as a reference to create these works.

Laura Böök’s video piece A Few Attempts To Disappear (2021/2017) consists of playful and meditative performances for the camera, in which she hides her body and different objects in the landscape and the frame. The first part, Camouflage (2017) was filmed during an artist residency on Örö island on Finland’s southwestern coast, inspired by the island’s nature and military past as well as daily rituals and preparations – what to bring, how to move around, blend into and be shaped by the new environment. The second part, In Plain Sight (2021) mixes island seascapes with scenes filmed in urban forests, wastelands and construction sites in Helsinki. The artist finds strange landscapes in a familiar city, sliding down soft structures and creating improvised choreographies. In the Ars Libera exhibition space, the videos are presented together as a continuous loop, with a soundtrack created by Marloes van Son. In addition to the video piece, Böök is presenting a series of photographic prints showing landscapes, rock patterns and other details from Örö and elsewhere in Finland’s southwest archipelago, from places significant to the artist. The images are made during continuous island visits between 2015 and 2023.

The Exhibition has been supported by Konstsamfundet and Cultural Endowment of Estonia. Laura Böök’s artistic work has been supported by Svenska Kulturfonden.

Kuva: Katoamisharjoituksia, still-kuva videosta, 2021/
Sand and other sediments, 2021

Ars Liberan vuosinäyttely 2023 PIIRTÄEN

Ars Liberan vuosinäyttely 2023
PIIRTÄEN
17.11.-10.12.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 16.11.2023 klo 18-20

Näyttelytiedote

Ars Liberan vuosinäyttely 2023
PIIRTÄEN
17.11.-10.12.2023
Galleria Ars Libera

Kuopion Kuvataiteilijat ry Ars Liberan vuosinäyttely 2023 nostaa esiin ikiaikaisen taiteen tekemisen muodon ja kokoaa näyttelyyn piirtämiseen pohjautuvia teoksia yli kolmeltakymmeneltä jäsentaiteilijalta.


Taiteilijat käsittelevät teoksissaan piirtämistä ja viivaa eri materiaaleilla ja välineillä. Monimuotoisella viivalla piirretään muistoja päiväkirjaan, kaiverretaan jälkiä ja tarinoita, se herätetään eläväksi ja muuttuvaksi. Piirtämisen kokemukset ja mahdollisuudet nousevat esiin tyylien ja tekniikoiden monipuolisuudessa. Teokset liikkuvat sujuvasti klassisesta kokeileviin muotoihin.


Ars Liberan vuosinäyttelyllä juhlistetaan samalla 5-vuotiasta Galleria Ars Liberaa.


Vuosinäyttelyssä mukana olevat taiteilijat: Jouni Airaksinen, Mari Arvinen, Emma Fält, Heidi Hakkarainen, Mikko Hallikainen, Jyrki Heikkinen, Pekka Hiltunen, Sinimaria Ikonen, Antti Immonen, Topi Juntunen, Jarkko Juvonen, Ilkka Kivelä, Jouko Kivimäki, Timo Kokko, Marja Kolu, Sami Korkiakoski, Kristiina Korpela, Leo Kosonen, Sinikka Kosonen, Reijo Kärkkäinen, Veera Launonen, Anneli Loponen, Minna Markkanen, Leena Mäki-Patola, Ulla Remes, Johanna Rossi, Katri Suonio, Tiina Tanskanen, Kaisa Törmänen, Lila Vainikka, Iida Valkonen, Saija Vihervuori, Arto Väisänen, Johanna Väisänen ja Tarja Wallius


Lisätietoja:


Heidi Hakkarainen, p. 044 555 0909, heidimariahakkarainen@gmail.com

Ilkka Kivelä, p. 040 838 2105, ilkkamarttikivela@gmail.com

Kuva: Sinikka Kosonen
Nimetön, 2023

Samuli Heimonen: Yö ja Päivä

Samuli Heimonen: Yö ja Päivä
20.10.-12.11.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 19.10.2023 klo 18-20

Toistuva teema maalauksissani on ajatus kahdesta maailmasta. Ensimmäinen maailma on se mitä näemme ja tunnemme ja jossa elämme arkeamme, toinen maailma on unen,
myyttien ja varjon maailma. Nämä kaksi todellisuutta eivät leikkaannu toisistaan erilleen
terävästi vaan ovat olemassa limittäin ja vuorovaikutuksessa.

Näyttelyn nimi ”Yö ja päivä” viittaa Mayojen myyttiseen järjestykseen, jossa päivä tarkoitti tavallista elämää ja maata. Yö puolestaan merkitsi esi-isien ja henkien maanalaista
maailmaa, josta myös kasvien uskottiin saaneen alkunsa. Jaguaari oli Mayoille kunnioitettuja pelätty eläin ja sen uskottiin kulkevan maailmojen välillä.

Maalausteni lähtökohtana ovat eläimet ja erityisesti niiden kasvot. Kuvat ovat vapaasti ajatellen muotokuvia mutta ne eivät varsinaisesti kuvaa mitään erityistä persoonaa tai
olentoa vaan tutkin kasvojen kautta kahden maailman rajaa. Useat maalaukset ovat jaettu kahtia ja pääosassa onkin itse raja ja mitä se rajaa. Näyttelyn eläimet tai tarinat eivät liity erityisesti mihinkään tiettyyn myyttiseen traditioon vaan olen lähestynyt teemaani vapaasti:
lainaillen ja uusia näkökulmia rakentaen. Kun yö ja päivä kohtaavat, kohtaavat samalla myös itä ja länsi sekä todellinen ja kuviteltu.

Teema Yö ja päivä on ollut aiemmin esillä Kotkan Galleria Uusikuvassa elokuussa 2023.
Ars Liberassa esillä olevat työt ovat samaa kokonaisuutta ja aihepiiriä. Esillä on uusia
ennennäkemättömiä teoksia sekä Kotkassa esillä olleita teoksia.

Kuva: Aamunkoitto, 2023

Mari Hallapuro: Viimeinen päivänsäde

Mari Hallapuro: Viimeinen päivänsäde
22.9.-15.10.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 21.9.2023 klo 18-20

 

Mari Hallapuro

VIIMEINEN PÄIVÄNSÄDE

Iltahämärä laskeutuu, vaipuu alas ja upottaa. Päivän päättyessä valo katoaa. Mari Hallapuron työskentely pohjaa tähän pimeyteen – valottomuuteen – täyteen mustaan.

Mari Hallapuron musta ei ole tyhjyyttä – hänen pimeytensä on täysi. Hänen mustansa on arvaamaton ja määrittämätön. Se on avaruuden äärettömyyttä, öisiä metsiä ja kodin tyhjiä huoneita.

Mari Hallapuro työstää havaintoja. Hän kuvittaa näkyvää maailmaa pimeydestä käsin, missä kaikuvat hiljaiset äänet hänen omasta piilotajunnastaan, peritystä muistista ja tiedostamattomasta. Pimeässä kuvapinnassa voi vaania mitä tahansa. Syvältä siimeksestä voi nousta petoja, piruja ja perkeleitä.

Mezzotinto ja kuivaneula ovat vanhoja ja raakoja tekniikoita. Kuvat syntyvät koskematonta laatan pintaa vaurioittamalla ja hieromalla arpiin mustaa. Työskentely on hidasta ja pitkäkestoista – kiduttavaa uudelleen ja uudelleen tekemistä – toistoa. Grafiikan perinteisiin tekniikoihin liittyvissä rituaaleissa on eräänlaista hartautta. Hartauden kokemuksen välittäminen on haasteellista, mutta Hallapurolle mahdollista.

Musta itsessään ei ole vielä mitään sen kummemmin kuin valkoinenkaan. Synkkyydestään huolimatta Mari Hallapuro ei pärjää ilman valkoista. Valo on työkalu, jolla hän hallitsee. Ääripäiden välisessä ikuisessa kamppailussa on kyse vallasta. Himmeä, hämärä, varjoisa ja harmaa keskustelevat siitä, millaisesta vallasta on kyse. Voittajaa ei ole, koska sääntöjä ei ole luotu. Hallapuro kunnioittaa katsojaa jättämällä tehtävät ja roolit avoimeksi.

Mari Hallapuron sävyasteikko kulkee silmiä satuttavasta kirkkaudesta upottavaan ja syvään tummaan. Pintojen heijastukset, varjojen sisään palaava ja peilautuva valo, poukkoilee ympärillämme hallitsemattomasti. Pimeä on rauhallisempi – ärsykkeiden vähetessä ryhdymme luomaan niitä mielessämme. Hallapuro luottaa siihen, että hänen teostensa äärellä voimme kohdata myös oman pimeytemme.

Perinteisillä tekniikoilla työskennellessä lopputulosta on mahdotonta työstää suoraan. Kupari toimii välittäjänä. Vedostamiseen liittyy lähtemättömästi välillisyys ja nurinkurisuus. Graafikon työ kääntyy itsensä peilikuvaksi vedostusprosessin kautta ja työstetty kappale jää sivutuotteeksi.

Aamuhämärä nousee, kohoaa vähitellen ja paljastaa. Päivänkierto kohtaa hämärän kahdesti vuorokaudessa. Mari Hallapuro työskentelee tässä välitilassa – murroskohdassa. Hallapuron pimeys syntyy lopulta sen saavuttamasta valonkajosta. Hänen pimeytensä ei ole poissulkevaa vaan mahdollistavaa. Päivän päättyessä pimeään oli kietoutunut myös kaikki se hyvä, mitä ympärillämme on.

Krister Gråhn (kirjoitti tämän tekstin öisin)

Kuva: Pimeä, 2020