Näyttelyt

Maria Nuutinen – Arjen helmiä

14.3.-6.4.2025 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 9, Kuopio

Avoinna ke-pe 14-18, la-su 12-17

Tervetuloa avajaisiin torstaina 13.3.2025 klo 18-20!
Taiteilija tavattavissa sunnuntaina 6.4.2025 klo 15-17.

Lappeenrantalainen korutaiteilija Maria Nuutinen yhdistää teoksissaan arkisia esineitä ja koristautumiseen liittyviä elementtejä kuten helmiä ja tekokynsiä. Hänen käsittelyssään arjesta tutut esineet saavat uusia merkityksiä ja käyttötarkoituksia. Galleria Ars Liberan Arjen helmiä näyttelyssä taiteilijan käsittelyn kohteena ovat olleet mm. tiski-, lattia- ja kuurausharjat, puhelin, hammasproteesit ja taikinakaulin.

Nuutisen työprosessit lähtevät liikkeelle usein arjen havainnoista ja ristiriidoista. Inspiraatiota on antanut esimerkiksi pesuohjeena hienopesu ja mainoslause Hohtavaa puhtautta. Tiskiharja on käynyt hiustenpidennyksessä ja lattiaharjan harjakset on korvattu helminauhan pätkillä. Arjen helmet näyttelyn teosten aiheena on ihminen, joka yrittää luovia luovasti arjen haasteiden keskellä turvattomuutta, riittämättömyyden tunteita ja ulkonäköpaineita kokien. Arkea kuvataan usein harmaana, tylsänä ja stressaavana tai sitten päinvastoin kiiltokuvamaisena ja siivottuina sosiaalisen median kuvina. Nuutisen teoksissa on jotakin molemmista maailmoista, ruma kohtaa kauneuden hieman oudolla tavalla.

Kädentaitoja ja valokuvausta teoksissaan hyödyntävä taiteilija kertoo aloittavansa työprosessin usein valmistamalla syntyneen idean pohjalta esineen tai korun, jonka hän kuvaa mallin kanssa. Joskus esinettä ei tarvitse edes valmistaa, riittää kun jo olemassa olevaa esinettä käyttää luovasti. Valokuva ilmentää taiteilijan ajatuksia ja päätyy yhdessä esineen kanssa osaksi installaatiota. Arjen Helmiä näyttelyn valokuvat kultakehyksissään ja ketjuissa roikkuessaan ovat kuin suuria kaulakoruja. Nämä ovatkin punottujen helmien lisäksi ainoat perinteisiin koruihin viittaavat asiat korutaiteilijan näyttelyssä. Nuutinen kertoo olevansa kiinnostuneempi tarkastelemaan koristautumista arkisemmasta perspektiivistä.

Yhteen seinäriipukseen on kuvattu papiljottipäinen uhmakas tyttö, jonka kiharat syntyvät nakkimakkaroita hyödyntäen. Teoksen nimi Something Special (kampausnesteen tuoksu oli nakki), kuvaa Nuutisen asennetta työskentelyyn, vaikka teoksissa viitataan vakaviin asioihin aivan ryppyotsaisena niitä ei lähestytä. Installaation osaksi on päätynyt myös vanha lankapuhelin, jonka johdon tilalle taiteilija on punonut helminauhan. Teos The Sound of Silence kutsuu näyttelyvieraita istahtamaan puhelinpöydän ääreen kuuntelemaan hiljaisuutta, koristautamaan helminauhalla ja tarkastelemaan arkisia esineitä uudesta näkökulmasta.

Maria Nuutisen työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

//

Maria Nuutinen – Everyday pearls

14.3.-6.4.2025 | Gallery Ars Libera, Maaherrankatu 9, Kuopio

Open We-Fri 14-18, Sa-Sun 12-17

Welcome to exhibition opening on Thursday 13th March from 6pm to 8pm.

Meet the artist on Sunday 6.4.2025 from 15 to 17.

A jewellery artist from Lappeenranta, Maria Nuutinen combines in her work everyday objects and elements related to adornment, like pearls and fake nails. In her hands the objects that are familiar from everyday life, take on new meanings and intended use. In Gallery Ars Libera’s Arjen Helmiä exhibition, dish- and floor brushes, a phone, dentures as well as a rolling pin have been in the artist’s handling.

The work processes of Nuutinen often get on the move from observations and controversies. The washing instruction “fine wash” and the advertising slogan “shining cleanliness” have given the artist inspiration. The dish brush has gotten hair extensions and the floor brushe’s bristles have been replaced with pieces of pearl necklaces. The Arjen Helmiä exhibition’s theme is a person who tries to get through the struggles of everyday life, including feelings of inadequacy and appearance pressures. Everyday life is often portrayed as grey, boring and stressful or then the opposite, scrap picture like edited images on social media. In the works of Nuutinen, there’s something from both worlds, as if ugly was encountering beauty in a slightly weird way.

 The artist who uses handicraft techniques as well as photography in her works, says that she starts her work process by making a piece of jewellery based on an idea and photographing it with a model. Sometimes there’s not even a need to make an object, it’s enough to use an already existing object creatively. The photo puts the artist’s thoughts in one place and with the object, it ends up as a part of an installation. The photos of the exhibition are in their golden frames and chains, as if they were like huge necklaces hanging on the walls. In the artist’s exhibition, these are the only things that refer to traditional jewellery, in addition to the braided beads. Nuutinen says that she is more interested in viewing decoration from a more everyday perspective.

In one of the wall pendants there has been photographed a defiant girl with hair rollers, who’s curls are born by making use of sausages. The work’s name, Something Special (the fragrance of the setting lotion was sausage), portrays the attitude of Nuutinen towards working, even though the works refer to serious matters, you don’t exactly approach them with a frown. An old landline phone, for which the cord has been replaced with a self beaded pearl necklace, has also ended up as a part of the installation. The piece of artwork, named The Sound of Silence invites visitors to sit beside the phone table to listen to the pure quietness, to decorate themselves with pearls and to see the everyday objects from a new perspective.

The Art Promotion Centre Finland has supported the work of Maria Nuutinen.

Christian Langenskiöld – The World Never Knew I Was Here

14.2.-9.3.2025 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 9, Kuopio

Avoinna ke-pe 14-18, la-su 12-17

Taiteilija tavattavissa sunnuntaina 9.3.2025 klo 15-17.

Nuoruudessaan Raaseporissa, Langenskiöld työskenteli kesäisin talonhoitajana naapurisaaressa, jossa vanhempi nainen ja hänen tyttärensä olivat työnantajia. Nuori Langenskiöld maalasi seiniä, hakkasi puita ja leikkasi nurmikoita, ja koska talo vaati paljon huoltoa, hän työskenteli heille monena kesänä. Heistä tuli ystäviä, jonka seurauksena heidän kiinnostuksensa taiteeseen tarttui myös Langenskiöldiin. Flora, äiti, kuoli kotonaan vuonna 2008, ja Diana jatkoi talossa asumista yksin.

”Talvisin naiset asuivat Italiassa ja työskentelivät taidekonservoinnin parissa. Saavuttuaan 1970-luvun alussa Sisiliaan he rakastuivat saareen, jossa taide oli osa arkea, ja jäivät sinne vuosiksi. He vierailivat esihistoriallisten ja antiikin aikojen temppeleiden raunioilla maaseudun metsissä ja kävivät kirkoissa, joissa ihailivat taidetta ja arkkitehtuuria. Osa kirkoista oli alun perin ollut pakanallisia pyhäkköjä, joiden paikalle oli rakennettu kreikkalaisia temppeleitä. Jotkut temppelit muunneltiin kirkoiksi, myöhemmin moskeijoiksi ja lopulta taas kirkoiksi. Kaikki nämä aikakaudet näkyivät rakennusten muodoissa ja ornamenteissa. Kaupungeissa menneiden aikojen rauniot olivat yhä osa kaupunkikuvaa, ja naiset olivat kiehtoutuneita esihistoriallisten ja antiikin kansojen läsnäolosta sekä ajasta, joka tuntui elävältä virralta. Monet vanhat julkiset taideteokset olivat huonossa kunnossa kun naiset saapuivat saarelle, ja he alkoivat tehdä yhteistyötä paikallisten taidemuseoiden kanssa palauttaakseen joitakin niistä entiseen loistoonsa.

Diana oli jo pitkään toivonut voivansa tehdä viimeisen matkan Sisiliaan nähdäkseen heidän entiset projektinsa ja vieraillakseen hänelle rakkaissa paikoissa. Hän oli viimeksi matkustanut saarelle 2000-luvun alussa. Ehdotin, että lähtisin matkalle hänen kanssaan, ja ajatus innosti häntä. Lähdimme Sisiliaan huhtikuussa 2023. Elämä saarella oli muuttunut suuresti viime vuosikymmeninä. Diana oli iloinen siitä, että köyhyyttä oli paljon vähemmän, mutta samalla se paikka, johon hän oli rakastunut, oli kadonnut taloudellisen kehityksen myötä. Ihmiset eivät enää eläneet taiteen keskellä: Palermon keskustan vanhasta torista, jossa he olivat restauroineet mosaiikin, oli jäljellä vain vähän. Teos oli viety pois paikaltaan ja sijoitettu museoon. Valkoisella seinällä, kylmässä valossa, kaukana torin vilkkaasta ympäristöstä, mosaiikki tuntui elottomalta. Mutta ehkä niin oli parempi, sillä itse tori oli katoamassa uuden ostoskeskuksen tieltä. Metsätemppelit oli muutettu turistikohteiksi, joiden sisäänkäynnit kulkivat lahjatavarakauppojen kautta. Diana tuli Sisiliaan jättämään hyvästit rakastamalleen paikalle, mutta se oli hävinnyt jo ennen häntä.”

Näyttely koostuu 8×10 tuuman ja 120 mm:n filmipositiiveista, jotka esitetään itse tehdyissä filmikatselulaitteissa ja stereoskoopeissa. Laitteiden rakentamiseen käytetty materiaali on peräisin Floran ja Dianan vanhasta talosta sekä puutarhan kaatuneista puista, joita Langenskiöld oli palkattu hoitamaan. Valokuvat on otettu Sisilian matkan aikana sekä Dianan kotona.

//

Christian Langenskiöld – The World Never Knew I Was Here

14.2.-9.3.2025 | Gallery Ars Libera, Maaherrankatu 9, Kuopio

Open We-Fri 14-18, Sa-Sun 12-17

Meet the artist on Sunday 9.3.2025 from 15 to 17.

In his youth, in Raasepori, Langenskiöld worked as a caretaker on a neighbouring island during the summers, where an older woman and her daughter were his employers. Young Langenskiöld painted walls, chopped wood, and mowed lawns, and because their house required much maintenance, he worked for them during many summers. They became good friends, and a valuable outcome of our friendship was that their interest in art rubbed off on him. Flora, the mother, died at home in 2008, and Diana continues to live in the house by herself.

”In the winter, the women lived in Italy and worked in art restoration. Upon arriving in Sicily in the early 70s, they fell in love with the island where art was a part of everyday life and stayed for many years. They visited the ruins of prehistoric and ancient temples in countryside forests and attended church services, where they admired the art and architecture. Some of the buildings were pagan sanctuaries in the beginning and changed into Greek temples; whereafter, they were transformed into mosques and then churches. All these periods were visible in the shape and ornamentation of the buildings. In the cities, ruins from earlier eras remained part of the urban landscape, and the women were intrigued by the presence of prehistoric and ancient peoples and the resonance of a seemingly living current of time. Many old public artworks were in poor condition when the women arrived on the island, and they began working with local art museums to restore a few of them.

Diana had long hoped to make a final trip to Sicily to see their former projects and visit places dear to her. The last time she travelled to the island was in the early 2000s. I suggested I accompany her on the trip, and she was excited by the idea. We set off for Sicily in April 2023. Life on the island had changed a lot over the last decades. Diana was pleased that there was much less poverty, but the place she had fallen in love with had disappeared as economic development progressed. People no longer lived amidst art: There was little left of the ancient market in the centre of Palermo, where they had restored a mosaic. The artwork had been cut from its place and put in a museum. On a white wall in cold light, removed from the vibrant environment of the market, the mosaic felt lifeless. But it was just as well, as the market was disappearing due to a new shopping centre in the same area. The forest temples had been turned into tourist attractions, where the entrances went through the gift shops. Diana came to Sicily to say goodbye to a place she loved dearly, but it had gone before her.”

Exhibition consists of 8×10 inch film positives, shown in self-made film viewers and stereoscopes. Materials are from Flora’s and Diana’s house and fallen trees of the garden where he used to work. The photographs were taken during their trip and in Diana’s home

//

Toimintaamme tukevat Taike, Kuopion kaupunki ja Uudet klassikot.

/ Thank you for support: Taike, City of Kuopio and Uudet klassikot.