Näyttelyt

Toisena näyttelynä Ars Liberan juhlavuoden galleriassa nähdään uusia
teoksia taidemaalari Sami Korkiakoskelta. Teokset ovat niin tuoreita,
että öljyvärin haistaa galleriassa. Suurin osa näistä viime vuonna
aloitetuista Korkiakosken maalauksista on nimittäin valmistunut tämän
vuoden puolella. Näissä viimeisimmissä teoksissaan taiteilija
herkuttelee materiaaleilla. Hän on liimannut maalauskankaille
saksittuja kankaankappaleita tai maalattuja puuriman pätkiä, tuoden
teosten pintaan aivan uuden ulottuvuuden. Välillä hän käyttää
kollaasia hävittäen sen maalauksen kerrosten sisälle – välille nostaen
kollaasin kappaleet vahvistamaan maalauksen rakenteita, jopa
liioiteltua materiaalisuutta. Nyt nähtävissä teoksissa taiteilijan
läsnäolo ja tunne välittyy katsojalle kaikkine tasoineen. Mukana on
aiempaa vahvemmin myös väri, jolla taiteilija tulkitsee vahvaa
esteettisyyden kaipuutaan. Hän myös näyttää villeillä maalauksillaan
ekspresiivisen maalariutensa voimakkaammin kuin ennen.
Intuitiivinen maalaustyyli, jossa tunteet ja aistit vievät pensseliä
ennalta tehtyjen suunnitelmien sijaan, on haastavaa ja tyhjentävää.
Siinä taiteilija antaa kaikkensa kankaalle ja jäljet, jotka siihen
jäävät ovat ammennettu suoraan taiteilijan sisimmästä olemuksesta.
Musiikki, rytmi ja tunne vievät kädenliikettä.

Sami Korkiakoski maalaa teoksia, joissa hän puristaa maalia suoraan
öljyvärituubista tai levittää sitä kankaalle pensselin sijaan sormilla
tai pursottaa silikonipyssyllä. Ruumiillisestikin rankka tapa maalata
luo rytmin avulla jännitteitä viivojen ja kankaan välille. Viiva
liikkuu kankaalla eri intensiteetein luoden tunnelmia ja vuoropuhelua.
Välillä se on pehmeää ja herkkää kun taas ajoittain aggressiivista tai
voimallista. Viivat kätkevät välillä taustan taaksensa
kerroksellisuudellaan, toisinaan ne peittävät vain osan kankaasta,
jättäen tilaa sen tekstuurille ja tulkinnalle.

Kankaalle tallentuu tarinoita ja tunteita, joita taiteilija on
maalaushetkessä kokenut ja ne välittyvät katsojalle muun muassa
maalausten fyysisyyden kautta. Välillä viiva on ohutta vetoa ja
välillä paksua kolmiulotteista linjaa. Ekspressionistisissa teoksissa
voi tuntea päässeensä ikään kuin taiteilijan viereen tarkastelemaan
miten hänessä velloneet tunteet ovat siirtyneet kankaalle.

Teksti: Makasiini Contemporary ja Sami Korkiakoski

Sami Korkiakoski (s. 1978 Eskilstunassa, Ruotsissa, asuu Kuopiossa)
valmistui taiteen maisteriksi Aalto yliopistosta 2007 ja kuvataiteen
maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2013. Hänen teoksiaan on ollut
lukuisissa näyttelyissä, edelliset yksityisnäyttelyt olivat viime
vuonna tm•galleriassa Helsingissä ja Makasiini Contemporaryssa
Turussa. Korkiakosken teoksia on mm. Jyväskylän, Kuopion, Salon ja
Sara Hildénin taidemuseoiden, Wäinö Aaltosen museon, Viljo Hurmeen
säätiön, Valtion sekä Lars Swanljungin kokoelmissa. Korkiakoski
tunnetaan viivan rytmiä tutkivista maalausinstallaatioistaan ja
voimakkaasta ekspressionismistaan. Hän on mm. Taidemaalariliiton ja
Ars Liberan jäsen.

Lisätietoa:
Sami Korkiakoski
www.samikorkiakoski.com
sami.korkiakoski@gmail.com
Instagram: @samikorkiakoskiartist

Galleria Ars Liberan näyttelyvuoden aloittaa Johanna Väisänen mediainstallaatiollaan Kesäteatteri- fragmentteja William Shakespearen Kesäyön unelmasta.

Vein metsään teidät; suolle ohjaan pian,

ryteikköön, viitaan, okapensaikkoon.

”Amatöörinäyttelijät esittävät aapasuolla, järvessä, pellolla, sekä autioituneessa koulussa katkelmia William Shakespearen Kesäyön Unelmasta.

Teos on kirjailijan tekstin läpi suodattunutta kaipuuta mielikuvitusmaailmaan, kevyeeseen elämänasenteeseen ja ennen kaikkea unenomaisiin, kesäisiin maisemiin ja luontoon. Runomuotoisen näytelmän kieli on kaunista, koukeroista ja vanhahtavaa, siinä muoto menee usein sisällön ohi. Tunnen rakkautta amatöörinäyttelijöiden roolisuorituksia kohtaan, harjaantumattomalla ilmaisullaan he tahattomastikin pakenevat maneereja ja heidän esitystapansa ovat usein tarkoituksettomastikin raikkaita, mutta kömpelöitä. Teoksessa on mukana henkilöitä, jotka ovat ensi kertaa näyttelemässä.

Olen valinnut teokseen Kesäyön keijujen ja Puckin repliikkejä. Vastapainoksi keijuille teoksessa on mukana Kesäyön unelman sisänäytelmän, Pyramuksen ja Thisben roolijako ja harjoitukset, jossa tyylilaji muttuu (tahattoman) komiikan puolelle.

Teoksella kokeilen näytelmän esittämistä videotaiteen luomin materiaalin muokkausmahdollisuuksin ja esitysmahdollisuuksin. Kerroksellisuus kiinnostaa ja kiehtoo minua. Näytelmässä harjoitellaan sisänäytelmää, jota näytellään autioituneen koulun salissa kuvattavaksi videolle, joka esitetään mediainstallaatiossa.

Teoksella haluan leikitellä ajatuksella, ettei maailmassa olisi enää mitään muuta jäljellä, kuin luonto, vähän ihmisiä ja Shakespeare, joka on elänyt jo puoli vuosituhatta. Tätä kautta esityspaikaksi valikoitui suo, joka on hitaasti muotoutunut tuhansien vuosien aikana ja on biotooppina uhanalainen. Mitä on jäljellä seuraavien viidensadan vuoden päästä?” (Johanna Väisänen, 2018)

Johanna Väisänen on mediataiteilija, joka asuu ja työskentelee Kuopiossa. Monet hänen teoksensa kytkeytyvät muistin problematiikkaan. Hänen teoksensa tarkastelevat muistamista sekä menneisyyden ja nykyisyyden välistä dynamiikkaa eri näkökulmista. Hänen käyttämiään tekniikoita ovat video, valokuva, ääni, piirustus ja maalaus, sekä hän yhdistelee näillä tehtyjä elementtejä installaatioiksi.Vuodesta 2002 alkaen hän on pitänyt omia näyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto ja VISEK.

jkvaisanen@gmail.com
www.johannavaisanen.com
Instagram: johannakvaisanen