Anna Raatikainen: Huone johon jäit 14.4.-7.5.2023

 

Anna Raatikainen: Huone johon jäit

14.4.-7.5.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio

Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17

Vapaa pääsy | Tervetuloa!

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 13.4.2023 klo 18-20!

 

Huone johon jäit

Talo on punainen puutalo metsän keskellä. Talon ympärillä kasvaa kuusia ja maa on neulasten täyttämää sammaleista kuivaa kangasta. Talossa on valkeat ikkunanpielet ja kolme huonetta, mutta vain kaksi niistä minä muistan. Pihan kuuset varjostavat taloa niin, että vain pieni siivu auringonvaloa pääsee sisään huoneisiin joissa on varjon väristä. Kammari on varjon puolella ja siinä on vain yksi ikkuna. Kammarin seinillä on kaunis kukkakuvioinen tummanpunainen tapetti. Siro pöytä ikkunan lähellä ja pöydällä pitsiliina sekä pelargonia yksinkertaisessa ruukussa aluslautasineen. Ei muita huonekaluja, vain hämärä nurkka vastapäätä ikkunaa. Huoneissa ei ole ihmisiä eikä esineitä. Siellä ei koskaan käy ketään.

Toinen huone, jonka muistan on tupakeittiö. Huone on lähes kokonaan puunvärinen. Kaikki huonekalut ja seinät on rumasti kellastunutta oksanreikäistä puuta. Huoneessa on pirtin pöytä penkkeineen, lankkulattia ja huoneen nurkassa kapea sänky. Sängyssä makaa kuollut isäni, kädet rinnan päällä silmät kiinni rauhallisessa unessaan.

Minä en muista isääni kokonaisena, muistan vain talon, jossa isä kuoli ja talon kaksi huonetta. Muistan isän navan, metsurinvaatteiden tuoksun ja maamiespölyn peittämät farkut. Kumisaappaat, horjahduksen, rojahduksen, hoiperruksen, isän kädet, oluen tuoksun, rikotun säästöpossun, isän vitsit, häpeän, askeleet, viikset. Muistan sätkäntekokoneen, vekselin, north state -askin, mutterilaatikon, traktorin, parranajokoneen, sinisen takin, virvelin, nuotiolla paistetut ruisleivät, sinisen lenkin, samarin-pussin, pullonkorkin, poissaolon, odotuksen, pelon. Mutta en isääni kokonaisena tai elävänä.

Huone johon jäit on yksi suuri koko galleriatilan täyttävä installaatio, tutkimusmatka lapsuuteni maisemaan, mieleni huoneisiin joihin isäni jäi. Installaation nimi viittaa traumamuistoon talosta ja huoneesta, jossa isäni kuoli, mutta se viittaa myös allegorisesti mieleen huoneena. Mieli muistoineen on kerroksellinen huone, kuin ullakko tai kellari, varasto johon kokemukset ja tapahtumat limittyvät röykkiöksi ja tätä yritän teoksessani kuvallistaa ja näyttää. Teoksessa tutkin muistia ja muistamista. Mitä muistan lapsuudestani. Minkä näköiseksi isän kuolema ja alkoholismi väritti lapsuuttani. Se mitä muistaa, tekee myös näkyväksi sen mitä ei muista.

Installaatiossa yhdistyy esineet, materiaalit, teksti, kuvat sekä ääni muodostaen tilallisen ja tarinallisen kokonaisuuden. Teoksen on äänisuunnitellut Juha Ekola ja ääniraidassa on käytetty mm. Ylen elävän arkiston äänitehosteita.

Huone johon jäit on myös tutkimusmatka siihen taloon, jossa isäni todellisuudessa kuoli. Mitä siellä on ja miltä siellä näyttää? Onko siellä samanlaista, kuin muistossani. Onko isä siellä huoneessa, johon hän jäi vai olenko vain itse kiinni siinä huoneessa, johon mieleni jäi.

Mitä tapahtuu jos menen sinne.

 

BIO

Olen vuonna 1981 syntynyt kuopiolainen ihminen. Asun ja työskentelen synnyinseudullani Maaningalla.

Olen opiskellut kuvataidetta Helsingin Kuvataideakatemiassa pääaineinani maalaus ja grafiikka. Taidetyön lisäksi minua kiinnostaa muutamat muutkin alat ja työskentelen ja olen työskennellyt mm. hoiva-alalla useita vuosia. Vuonna 2021 valmistuin Aalto-yliopistosta taiteen kandidaatiksi esittävien taiteiden lavastuksen koulutusohjelmasta ja jatkan opintojani Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa kohti maisterin tutkintoa heti kun siltä tuntuu.

Tekijänä ja ihmisenä minua kiinnostaa vuorovaikutus ja sen myötä tapahtuva ainutkertainen kohtaaminen. Olen tällä hetkellä kiinnostunut mm. muistoista, muistojen ja ajatusten kerroksellisuudesta, kielestä, sanoista, tapahtumisesta ja tapahtumatta jäämisestä. Minua kiehtoo tarinat, ajat ja maisemat niin fyysisinä, kuin myös psyykkisinä tapahtumina. Inspiroidun luonnosta, hyönteisistä (erityisesti perhosista), kirjoista, ihmisistä, psykologiasta ja urheilusta.

Taiteilijana olen pitänyt useita kuvataiteellisia yksityisnäyttelyitä jo vuodesta 1999 alkaen. Teatteritaiteen kentällä olen tehnyt joitakin lavastuksia ja muutamia juttuja on meneillään. Työskentelen myös kehittämässäni Tässäteatterissa joka on soveltavan teatterin ja taiteen työpajamaista työskentelyä erityisryhmien parissa. Tällä hetkellä työskentelen mieluiten installaatioiden ja tilaan keskittyvien tai tilassa tapahtuvien teosten parissa. Materiaalina käytän usein lähes täysin kierrätettyä tai löydettyä materiaalia. Käyttämissäni materiaaleissa minua kiehtoo tarinat, joita ne jo pitävät sisällään ja pidän työskentelyssäni myös tärkeänä, että työskentelen mahdollisimman ekologisesti.

En lokeroisi itseäni mielelläni pelkästään minkään tietyn alan tekijäksi enkä myöskään kyllä taiteilijaksi, mutta paremman sanan puutteessa käytän sitä näin toisinaan. Pyristelen irti siitä ajatuksesta, että jokin arvo tai ammatti määrittelisi tai rajoittaisi minua ihmisenä. Pysymällä avoimena ja rehellisenä sille mitä oikeasti haluan tehdä varmistan sen, että teen vain teoksia, joita minun on todellakin välttämätön tehdä. Siitä syystä pidän nykyisin enää harvoin näyttelyitä ja pyrin siihen, että taide omalla kohdallani on mahdollisimman vähän riippuvainen rahasta. Pidän siitä, että taidettani määrittelee vain kysymys, uteliaisuus ja halu. Tartun siihen mikä vetää puoleensa tai esittää kysymyksen, mutta pidän taiteen tekemistä välttämättömänä vain silloin kuin se sitä todella on. Ihan joka päivä se ei ole.

Tänään olen tämä, mutta huomenna saatan olla jo joku ihan muu.

Mercedes Krapovickas: Tango Interventions 17.3.–9.4.2023

Mercedes Krapovickas: Tango Interventions
17.3.–9.4.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 16.3.2023 klo 18
Avajaisissa kuullaan musiikkiesityksiä!

“Tango Interventions” on sekä ääni-installaatio että konsertti-performanssi. Vanhat tangot on paloiteltu ja viipaleita niistä muokattu ja manipuloitu. Elektroakustiset improvisaatiot keskustelevat tangorytmien ja -eleiden kanssa. Tämän taide-esityksen pyrkimyksenä yhdistää uutta audiotekniikkaa ja vanhoja klassikoita.

Installaatiossa on esillä preparoitu bandoneon, jonka sisään on piilotettu kaiuttimet ja eri sensoreita. Lisäksi ympäröivään tilaan tulee kaiuttimet, jotka yhdessä synnyttävät moniulotteisen äänikokemuksen. Installaatiossa kuullaan itse soittimen ääniä ja klassiseen tangoon ”La Cachila” liittyviä ääniä.

Tämä projekti on osa suurempaa Bandoneon Avantgarde -teosta, jonka tavoitteena on tutkia tangossa käytetyn soittimen, bandoneonin, eri mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia. Bandoneon Avantgarde sisältää uusia bandoneonille sävellettyjä kappaleita, liikkeen ja eleiden tutkimista bandoneonin kanssa esiintyessä sekä elektronisen bandoneonin kehittelyä (tämä on osa opintojani Aalto-yliopiston Sound in New Mediassa).

Avajaisten esitykset:

-Mercedes Krapovickas

• Bandoneon

-Miia Pitkänen & Manuel Krapovickas

• Miia Pitkänen, guitar and vocals
• Manuel Krapovickas, bass guitar

BIO

Mercedes Krapovickas on argentiinalaislähtöinen bandoneonisti, säveltäjä, opettaja ja äänitaiteilija. Vuonna 2003 hän valmistui musiikin ja teknologian maisteriksi Argentiinassa. Mercedes on esiintynyt lukuisissa eri kokoonpanoissa, mm. Cirque du Soleilissa (Lontoo 2016) ja Maailma tango –festivaalilla (Tampere 2011 ja 2014). Useiden levytyksien (mm. Fueye Trinador 2013, Duo Janneke Moes & Mercedes Krapovickas, 2015, Elephant, 2021) ja sävellysten lisäksi Mercedes opettaa säännöllisesti Pohjois-Helsingin Musiikkiopistossa. Tällä hetkellä, Mercedes tekee maisterin tutkinnon Aalto yliopistossa ja Sibelius Akatemiassa.

Artistic Statement (English)

My artistic practice is built on curiousity towards sound-movement interactions.The foundation of my work is on-going experimentation of the possibilities of the bandoneon as an extension of my body and my thoughts. The sum of sound particles create textures that are built and deconstructed during the performances and installations. The composition and exploration of soundscapes and visual-audible experimentations imply a singular approach in each location. I’m interested in the sense of presence of space and movement.

Kuva: Tango Interventons 1

 

 

Topi Ruotsalainen: Savonian Epic 17.2.–12.3.2023

Topi Ruotsalainen: Savonian Epic
17.2.–12.3.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!                                                                                Lämpimästi tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 16.2. klo 18-20.

Pidin reilu vuosi sitten yksityisnäyttelyn galleria Heinossa (Helsinki) nimellä: 2021: A Folk Epic. Minulle jäi näyttelyn jälkeen vahva tunne, että olin onnistunut raapaisemaan jotain uutta ja kiinnostavaa pintaa, johon halusin paneutua syvemmin. Tämän seurauksena syntyi Kuopion Galleria Ars Liberaan jatkonäyttely: ”SAVONIAN EPIC”.
Savonian Epic viittaa nimenä Amerikan Yhdysvaltojen juurimusiikkia esitelleeseen television dokumenttisarjaan ”American Epic” (ohj. Bernard MacMahon 2016). Henkilökohtaisella tasolla Savonian Epic on eräänlainen oodi syntymäseutuani ja juuriani kohtaan; Se on kadonneen ajan ja paikan etsintää; Eeppinen ja osin kuvitteellinen taiteen liepeiltä löytyvä maailma, missä vanhan ajan musiikki, kuvat ja kulttuuri sekoittuvat tämän päivän kokemuksiin ja mielikuvien maailmaan. Näyttely lainaa kansallis- ja kulkuriromantiikasta pienellä savolaistwistillä ja pilke silmäkulmassa.

Olen itse vuodesta 2012 kirjoittanut ja esittänyt folk- ja roots-musiikkia yhtyeeni Mount Fool nimissä. Koen musiikin hyvin visuaalisesti vaikkakin itselleni musiikki näyttäytyy lähinnä häilyvinä mielikuvina, mahdollisina sävyinä ja tunnelmina, jotka pyrkivät alati pakenemaan yksittäisen kuvapinnan kahlitsevia raameja ja pysähtynyttä kaksiulotteisuutta. Halusin kokeilla, miten voisin maalauksen keinoin antaa lauluilleni vielä suoraviivaisemman visuaalisen muodon ja päädyin toteuttamaan öljyväriteoksia laulujen pohjalta. Huomasin aika nopeasti, että ns. suoraviivaiset ja selkeät toteamukset eivät istu tähän savolaisittain kiertyneeseen sivellinkäteen. Haluan pikemminkin jättää asioita piiloon tai puhua niistä symbolein ja kiertoilmauksin, katsojaa/kuulijaa testaten ja vastuuta vastaanottajalle sysäten.
Lopulta nautin suunnattomasti siitä, että pystyn rakentamaan maalauksiini vapaasti viittauksia ja ammentamaan kaikesta siitä työstä, mitä laulujen kautta on jo valmiiksi luotu teoksia taustoittamaan.

2021: A Folk Epic näyttelyyn voi tutustua virtuaalisesti osoitteessa: https://visit.virtualartgallery.com/Topi-Ruotsalainen/?lang=en

BIO

Topi Ruotsalainen on Kuopiossa (1979) syntynyt kuvataiteilija ja taidemaalari. Hän on tullut tunnetuksi figuratiivisista öljyvärimaalauksista, joissa hän kuvaa ihmistä. Ruotsalaisen ihminen on usein tilassa tai tilanteissa, yksin ja yhdessä, joukkoina ryhminä ja verkostoina. Näiden erilaisten ryhmittymien kautta Ruotsalainen nostaa esiin hienovaraisia kysymyksenasetteluja, jotka peilaavat ympäröivää yhteiskuntaa ja aikamme tapahtumia. Teoksista löytyy ihmishahmojen keskeltä usein myös jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa, pieni symbolinen elementti, joka luo maalauksiin milloin vinksahtaneen ja humoristisen, milloin uhkaavan ja latautuneen tunnelman.

Ruotsalainen on valmistunut Kuvataideakatemiasta Kuvataiteen maisteriksi vuonna 2009 ja Taideteollisesta korkeakoulusta Taiteen maisteriksi vuonna 2005. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vuonna 2005, jonka jälkeen hän on pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Helsingissä hänen töittensä esittelystä on vuodesta 2010 lähtien vastannut galleria Heino. Kansainvälisesti hänen teoksiaan on ollut näytteillä mm. Berliinissä, Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Lontoossa ja New Yorkissa.

Ruotsalaisen teoksia on lukuisissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Suomessa teoksia on mm. Valtion taidemuseo Kiasman, Amos Rexin, Saastamoisen säätiön, Aineen kuvataidesäätiön, Sara Hildénin taidemuseon, Kuopion taidemuseon ja Tampereen taidemuseon kokoelmissa.

Ruotsalainen asuu ja työskentelee Espoossa.

Kuva: «Savolainen Junahoopo», öljy kankaalle, 100x120cm, 2022. Topi Ruotsalainen©

Paula Humberg: Dispersal 20.1.–12.2.2023

Paula Humberg: Dispersal

20.1.–12.2.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio

Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17. Vapaa pääsy.

[English below]

Tervetuloa!

Lämpimästi tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 19.1. klo 18-20

Paula Humbergin valokuvasarja ja biotaideprojekti Dispersal visualisoi ilmastonmuutoksen ja pölyttäjien vähenemisen vaikutuksia arktiseen luontoon. Humberg kuvasi sarjan Grönlannissa
Zackenbergin tutkimusasemalla, jossa hän ja biologi Riikka Kaartinen tekivät paikallisilla pölyttäjillä ja lapinvuokoilla pienimuotoisen kokeen.

Lapinvuokko on Grönlannissa runsaslukuinen laji, joka tarjoaa ravintoa esimerkiksi sitä pölyttäville hyönteisille. Mehiläisten puuttuessa tärkeimpiä pölyttäjiä ovat sukaskärpäset. Asemalla on kuitenkin havaittu, että alueen sukaskärpästen määrä on vähentynyt muutamassa kymmenessä vuodessa jopa 80 %, luultavasti pitkälti ilmastonmuutoksen takia. Grönlanti on ihanteellinen paikka tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia, sillä napa-alueiden arvioidaan lämpenevän muuta maapalloa nopeammin. Lisäksi arktisten alueiden ekologiset yhteisöt ovat verrattain yksinkertaisia, mikä helpottaa tutkimusta.

Tavoitteena oli havainnollistaa, miten sukaskärpästen väheneminen voi vaikuttaa lapinvuokkojen pölyttymiseen. Humberg ja Kaartinen valitsivat suunnilleen samankokoisia vuokkomättäitä ja töpöttivät ultraviolettivalossa hohtavaa pigmenttitomua osaan kukista. Tomun oli tarkoitus takertua hyönteisiin ja kulkeutua kukasta toiseen kuin se olisi siitepölyä. Koeryhmiä oli kaksi: A-ryhmässä oli 10 sukaskärpästä ja yksi tanhu- ja kukkakärpänen sekä hyttynen (yhteensä 13 pölyttäjää). B-ryhmä oli muuten vastaava, mutta sukaskärpäsiä oli vain 2 (yhteensä 5 pölyttäjää). Humberg otti mättäistä lähtötilannekuvia pimennettävässä kenttästudiossa, jonka ainoana valonlähteenä oli ultraviolettilamppuja. Kuvaamisen jälkeen kasvustot peitettiin harsoteltoilla ja niihin päästettiin pölyttäjiä. Pölyttäjien annettiin levittää pigmenttitomua 72 tunnin ajan, minkä jälkeen hyönteiset kerättiin talteen ja Humberg kuvasi kasvustot uudestaan. Kuvissa näkyy, että pölytys vaikuttaa onnistuneen heikommin teltoissa, joissa sukaskärpäsiä oli vähemmän.

Projekti on saanut tukea Suomen Kulttuurirahastolta, Taiteen edistämiskeskukselta sekä Suomen Taideyhdistykseltä.

BIO

Paula Humberg (s. 1983) on Sipoossa asuva ja työskentelevä valokuvataiteilija. Hänen työskentelynsä yhdistää kuvataidetta ja biologisesta tutkimuksesta lainattuja elementtejä. Humberg kiinnostui biotaiteesta sekä taiteen ja tieteen välisistä yhteistyöprojekteista opiskellessaan samanaikaisesti kuvataidetta ja biologiaa. Hän käyttää kuvien valmistamisessa digikameran lisäksi esimerkiksi skanneria, neulanreikäkameroita ja lumenvedostekniikkaa. Hänen teoksiaan on ollut esillä Suomen valokuvataiteen ja Kuntsin modernin taiteen museoissa sekä useissa gallerioissa.

Kuva: Slot A1 at 72 h, valokuva, 2018.

//

Paula Humberg’s photographic series and bioart project Dispersal visualises some of the impacts that climate change and pollinator decline have on arctic nature. Humberg photographed the series in Greenland at the Zackenberg Research Station where she collaborated with biologist Riikka Kaartinen. Together they conducted a small test using local pollinators and the mountain avens.

The mountain avens is an abundant species in Greenland, and many species rely on it for nutrition, including pollinating insects. In the absence of bees, muscid flies (house flies) are the most important pollinators. However, biologists have shown that the number of muscid flies in Zackenberg has decreased by up to 80 % within only a few decades. This is likely largely due to climate change. Greenland is an ideal place for studying the effects of climate change as it has been estimated that polar regions warm up faster compared to the rest of the globe. Also, ecological communities in the arctic areas are relatively simple, which makes research easier.

The aim was to visualise how the decreased number of muscid flies might affect the pollination success of the mountain avens. Humberg and Kaartinen selected avens tufts that were approximately equal in size and then placed fluorescent pigment into some of the flowers. The pigment was expected to stick to the pollinators in a same way pollen would, enabling transport from one flower to another. There were two test groups: In group A there were 10 muscids, one dagger fly, one hoverfly, and one mosquito (13 pollinators in total). Group B was otherwise similar but there were only 2 muscids (5 pollinators in total). Humberg took baseline photos of the tufts inside a dimmable field studio that was lit only with ultraviolet lamps. Immediately afterwards the tufts were covered with gauze tents and pollinators released inside. The pollinators were left to spread the pigment for 72 hours, after which they were collected and the avens tufts reimaged by Humberg. The photographs show that pollination success appears lower in the tents that had less muscid flies.

The project has received funding from the Finnish Cultural Foundation, the Arts Promotion Center Finland and the Finnish Art Society.

BIO

Paula Humberg (b. 1983) is a photo artist based in Sipoo. Her practice combines visual arts with elements taken from biological research. Humberg got interested in bioart and art-science collaboration projects while studying visual arts and biology concurrently. She employs various image-making techniques – such as scanning, pinhole photography and lumen printing – that diverge from traditional photography. Her works have been shown in the Finnish Museum of Photography and the Kuntsi Museum of Modern Art, as well as in several galleries.

 

Picture: Slot A1 at 72 h, photograph, 2018.