Jenni Yppärilä – Hiiltyneet

Jenni Yppärilä – Hiiltyneet

4.-26.4.2026 

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin to 2.4. klo 18-19.30

Taiteilija tavattavissa su 26.4. klo 15-17

Jenni Yppärilän näyttely tarkastelee katoavaisuutta ja ulkopuolisuuden kokemusta. Hiiltyneet nimi viittaa niin konkreettiseen tuhoon kuin mielensisäiseen tuohtumukseen. 

“Teoksissa lähestyn aihetta kuolevien maaseutupaikkojen ja häviävien rakennusten kautta, pohtien ajankuvaa, jossa tietyt alueet ja toiminnat eivät pysy mukana muuttuvassa yhteiskunnassa.” 

Tyhjilleen jääneet rakennukset ovat murroksen merkkejä, jotka seisovat historian ja tulevaisuuden välillä. Teokset heijastavat kokemuksia ja ilmiöitä, joissa kuuluvuuden tunne ympäröivään maailmaa on horjunut.

Näyttelyssä nähdään ensi kertaa videoteos Poltto, joka dokumentoi Yppärilän uran suurimman teoksen tuhoamisen hänen lapsuudenmaisemissaan. Teoksen tuhoaminen toimi protestina vuonna 2024 alkaneille kulttuurileikkauksille. Video ilmentää samalla hienovaraisesti pohjois-pohjanmaalaista mielenmaisemaa ja perhesuhteita. Yhdessä tekeminen ja satunnaiset lauseet paljastavat siteitä ja etäisyyksiä, joita ihmisillä ja ympäröivällä maailmalla on keskenään.

Kokonaisuus peilaa laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä maaseudun tyhjentymisestä yhteyden kaipuuseen ja taiteen merkityksen pohdintaan. Vakavista aiheista huolimatta kokonaisuus pyrkii herättelemään lempeyttä ja myötätuntoa.


Jenni Yppärilä on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija, joka on tunnettu rakennuksia kuvaavista kolmiulotteisista maalauksista. Hän on vuodesta 2012 dokumentoinut havaintojaan rakennetusta ympäristöstä Suomessa ja ulkomailla. Yppärilän kiinnostus rakennuksiin on ensisijaisesti sosiologinen. Rakennukset ilmentävät paikan menneisyyttä ja nykyisyyttä, yhteiskunnan arvojen muutosta sekä yksilön sosiaalista ympäristöä. Yppärilän teoksia on mm. Kiasman, Tampereen Taidemuseon ja Turun Taidemuseon kokoelmissa sekä julkisia taideteoksia Porissa, Tampereella ja Kangasalalla.


Jenni Yppärilä – Charred

4.-26.4.2026

Welcome to the opening Thu 5.3. 6pm-7.30pm!

Welcome to meet the artist at sun 26.4. 3pm-5pm

The Charred exhibition examines transience and the experience of alienation. The title refers to concrete destruction and mental resentment.

“In the works, I approach the subject through dying rural places and disappearing buildings, reflecting on a time where certain areas and activities do not keep up with a changing society.

The buildings that have been left empty are signs of a transition that stand between history and the future. The works reflect experiences and phenomena in which the sense of belonging to the surrounding world has been shaken.

The exhibition presents for the first time the video work Poltto (Burning), which documents destruction of the largest artwork of Yppärilä’s career in the landscapes of her childhood. The act of burning functioned as a protest against the cultural funding cuts that began in 2024. At the same time, the video subtly conveys the mental landscape of Northern Ostrobothnia and family relationships. Working together and fragments of spoken sentences reveal the bonds and distances that people and the surrounding world have with each other.

The exhibition reflects broader social phenomena, from rural depopulation to the longing for connection and reflection on the meaning of art. Despite the serious topics, the overall tone seeks to evoke gentleness and compassion.

Jenni Yppärilä is a Helsinki-based visual artist best known for her three-dimensional paintings depicting buildings. Since 2012, she has documented her observations of the built environment in Finland and abroad. Yppärilä’s interest in buildings is primarily sociological. Buildings express the past and present of a place, the change in values of society and the social environment of the individual. Yppärilä’s works are included in several collections, including Kiasma, Tampere Art Museum, and Turku Art Museum, and she has created public artworks in Pori, Tampere, and Kangasala.

Galleria Ars Libera
Maaherrankatu 9, Kuopio
Ke-Pe 14-18, La-Su 12-17, Vapaa Pääsy!
Wed-Fri 14-18, Sat-Sun 12-17, Free Entry!

Johanna Sipilä ja Rose-Mari Torpo: Parallel

Johanna Sipilä ja Rose-Mari Torpo: Parallel
24.5.-4.6.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 23.5.2023 klo 18-20

Yksityisen maalaustaiteemme lisäksi tutkimme yhdessä maalaamisen prosessia, dialogia maalauksen keinoin, maalaten samanaikaisesti ja yhteiseen lopputulokseen tähdäten. Olemme maalanneet yhdessä vuodesta 2019 ja syksyllä 2021 pidimme ensimmäisen näyttelyn nimeltä Painting is Happening suurikokoisista yhdessä maalatuista teoksistamme Kouta Galleriassa, Poikilo-museossa Kouvolassa. Tavoitteenamme on tehdä maalaustilanteesta vuorovaikutuksellinen, luoda uudenlaista sisältöä ja jälkeä, oppia toisiltamme, nähdä eri tavalla, keskustella maalauksen luonteesta, tutkia egosta luopumista ja yhteistä luovaa prosessia.
Maalaustyylimme ovat toisistaan melko erilaiset, yhteismaalaukset eivät oikeastaan muistuta kummankaan maalaustyyliä, vaan on syntynyt jotain uutta. Toisinaan kutsumme muitakin kohtaamaan, kommunikoimaan ja tutustumaan toisiinsa maalaamalla ja piirtämällä.
Maalausbileissämme on sanatonta vuoropuhelua, huomioimista, yhteentörmäyksiä, hysteeristä naurua, uusia suuntia, yllättäviä ideoita, nopeaa reagointia, luottamusta ja jaettua vastuunkantoa.

BIOT

Johanna Sipilä (s. Asikkalassa 1976) on valmistunut maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2007 ja opiskellut sitä ennen Vapaassa taidekoulussa. Hän valmistuu kesällä 2023 kuvataidekasvatuksen maisteriopinnoista Aalto-yliopistossa. Sipilä on kuvataiteilijana keskittynyt pääasiassa maalaukseen, mutta tehnyt myös mm. performansseja, videoita ja installaatioita. Sipilä asui Tallinnassa 2010–2014 osallistuen aktiivisesti paikalliseen taide-elämään ja organisoiden kulttuurivaihtoa Viron ja Suomen välillä. Palattuaan Suomeen hän on työskennellyt Harakan saarella Helsingissä ja nyt Nuuksiossa Espoossa. Sipilän taiteellista työskentelyä johdattavat omaelämäkerrallisten teemojen lisäksi vahvasti luonto, metsä ja toislajiset.
www.johannasipila.com
www.instagram.com/jojohannasipila/

Rose-Mari Torpo (s. Raumalla 1977) asuu ja työskentelee Helsingissä. Valmistuttuaan Vapaasta Taidekoulusta taidemaalariksi vuonna 2003 hän on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin ulkomailla ja Suomessa. Hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä mm. tm•galleriassa, Rauman Taidemuseossa, Galleria Å:ssa Turussa ja Huuto galleriassa. Vuonna 2016 hän täydensi koulutustaan Turun Taideakatemiassa (Kuvataiteilijan AMK). Torpon maalaustyöskentely on prosessipohjaista ja ohjautuu visuaalisesti sekä teemallisesti usein värin, materiaalien ja kokeilujen kautta. Rose-Mari Torpo on Taidemaalariliiton jäsen ja kuuluu Helsingin ja Rauman taiteilijaseuroihin.
www.rosemaritorpo.com
www.instagram.com/rosemaritorpo/

Anna Raatikainen: Huone johon jäit 14.4.-7.5.2023

 

Anna Raatikainen: Huone johon jäit

14.4.-7.5.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio

Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17

Vapaa pääsy | Tervetuloa!

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 13.4.2023 klo 18-20!

 

Huone johon jäit

Talo on punainen puutalo metsän keskellä. Talon ympärillä kasvaa kuusia ja maa on neulasten täyttämää sammaleista kuivaa kangasta. Talossa on valkeat ikkunanpielet ja kolme huonetta, mutta vain kaksi niistä minä muistan. Pihan kuuset varjostavat taloa niin, että vain pieni siivu auringonvaloa pääsee sisään huoneisiin joissa on varjon väristä. Kammari on varjon puolella ja siinä on vain yksi ikkuna. Kammarin seinillä on kaunis kukkakuvioinen tummanpunainen tapetti. Siro pöytä ikkunan lähellä ja pöydällä pitsiliina sekä pelargonia yksinkertaisessa ruukussa aluslautasineen. Ei muita huonekaluja, vain hämärä nurkka vastapäätä ikkunaa. Huoneissa ei ole ihmisiä eikä esineitä. Siellä ei koskaan käy ketään.

Toinen huone, jonka muistan on tupakeittiö. Huone on lähes kokonaan puunvärinen. Kaikki huonekalut ja seinät on rumasti kellastunutta oksanreikäistä puuta. Huoneessa on pirtin pöytä penkkeineen, lankkulattia ja huoneen nurkassa kapea sänky. Sängyssä makaa kuollut isäni, kädet rinnan päällä silmät kiinni rauhallisessa unessaan.

Minä en muista isääni kokonaisena, muistan vain talon, jossa isä kuoli ja talon kaksi huonetta. Muistan isän navan, metsurinvaatteiden tuoksun ja maamiespölyn peittämät farkut. Kumisaappaat, horjahduksen, rojahduksen, hoiperruksen, isän kädet, oluen tuoksun, rikotun säästöpossun, isän vitsit, häpeän, askeleet, viikset. Muistan sätkäntekokoneen, vekselin, north state -askin, mutterilaatikon, traktorin, parranajokoneen, sinisen takin, virvelin, nuotiolla paistetut ruisleivät, sinisen lenkin, samarin-pussin, pullonkorkin, poissaolon, odotuksen, pelon. Mutta en isääni kokonaisena tai elävänä.

Huone johon jäit on yksi suuri koko galleriatilan täyttävä installaatio, tutkimusmatka lapsuuteni maisemaan, mieleni huoneisiin joihin isäni jäi. Installaation nimi viittaa traumamuistoon talosta ja huoneesta, jossa isäni kuoli, mutta se viittaa myös allegorisesti mieleen huoneena. Mieli muistoineen on kerroksellinen huone, kuin ullakko tai kellari, varasto johon kokemukset ja tapahtumat limittyvät röykkiöksi ja tätä yritän teoksessani kuvallistaa ja näyttää. Teoksessa tutkin muistia ja muistamista. Mitä muistan lapsuudestani. Minkä näköiseksi isän kuolema ja alkoholismi väritti lapsuuttani. Se mitä muistaa, tekee myös näkyväksi sen mitä ei muista.

Installaatiossa yhdistyy esineet, materiaalit, teksti, kuvat sekä ääni muodostaen tilallisen ja tarinallisen kokonaisuuden. Teoksen on äänisuunnitellut Juha Ekola ja ääniraidassa on käytetty mm. Ylen elävän arkiston äänitehosteita.

Huone johon jäit on myös tutkimusmatka siihen taloon, jossa isäni todellisuudessa kuoli. Mitä siellä on ja miltä siellä näyttää? Onko siellä samanlaista, kuin muistossani. Onko isä siellä huoneessa, johon hän jäi vai olenko vain itse kiinni siinä huoneessa, johon mieleni jäi.

Mitä tapahtuu jos menen sinne.

 

BIO

Olen vuonna 1981 syntynyt kuopiolainen ihminen. Asun ja työskentelen synnyinseudullani Maaningalla.

Olen opiskellut kuvataidetta Helsingin Kuvataideakatemiassa pääaineinani maalaus ja grafiikka. Taidetyön lisäksi minua kiinnostaa muutamat muutkin alat ja työskentelen ja olen työskennellyt mm. hoiva-alalla useita vuosia. Vuonna 2021 valmistuin Aalto-yliopistosta taiteen kandidaatiksi esittävien taiteiden lavastuksen koulutusohjelmasta ja jatkan opintojani Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa kohti maisterin tutkintoa heti kun siltä tuntuu.

Tekijänä ja ihmisenä minua kiinnostaa vuorovaikutus ja sen myötä tapahtuva ainutkertainen kohtaaminen. Olen tällä hetkellä kiinnostunut mm. muistoista, muistojen ja ajatusten kerroksellisuudesta, kielestä, sanoista, tapahtumisesta ja tapahtumatta jäämisestä. Minua kiehtoo tarinat, ajat ja maisemat niin fyysisinä, kuin myös psyykkisinä tapahtumina. Inspiroidun luonnosta, hyönteisistä (erityisesti perhosista), kirjoista, ihmisistä, psykologiasta ja urheilusta.

Taiteilijana olen pitänyt useita kuvataiteellisia yksityisnäyttelyitä jo vuodesta 1999 alkaen. Teatteritaiteen kentällä olen tehnyt joitakin lavastuksia ja muutamia juttuja on meneillään. Työskentelen myös kehittämässäni Tässäteatterissa joka on soveltavan teatterin ja taiteen työpajamaista työskentelyä erityisryhmien parissa. Tällä hetkellä työskentelen mieluiten installaatioiden ja tilaan keskittyvien tai tilassa tapahtuvien teosten parissa. Materiaalina käytän usein lähes täysin kierrätettyä tai löydettyä materiaalia. Käyttämissäni materiaaleissa minua kiehtoo tarinat, joita ne jo pitävät sisällään ja pidän työskentelyssäni myös tärkeänä, että työskentelen mahdollisimman ekologisesti.

En lokeroisi itseäni mielelläni pelkästään minkään tietyn alan tekijäksi enkä myöskään kyllä taiteilijaksi, mutta paremman sanan puutteessa käytän sitä näin toisinaan. Pyristelen irti siitä ajatuksesta, että jokin arvo tai ammatti määrittelisi tai rajoittaisi minua ihmisenä. Pysymällä avoimena ja rehellisenä sille mitä oikeasti haluan tehdä varmistan sen, että teen vain teoksia, joita minun on todellakin välttämätön tehdä. Siitä syystä pidän nykyisin enää harvoin näyttelyitä ja pyrin siihen, että taide omalla kohdallani on mahdollisimman vähän riippuvainen rahasta. Pidän siitä, että taidettani määrittelee vain kysymys, uteliaisuus ja halu. Tartun siihen mikä vetää puoleensa tai esittää kysymyksen, mutta pidän taiteen tekemistä välttämättömänä vain silloin kuin se sitä todella on. Ihan joka päivä se ei ole.

Tänään olen tämä, mutta huomenna saatan olla jo joku ihan muu.

Mercedes Krapovickas: Tango Interventions 17.3.–9.4.2023

Mercedes Krapovickas: Tango Interventions
17.3.–9.4.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 16.3.2023 klo 18
Avajaisissa kuullaan musiikkiesityksiä!

“Tango Interventions” on sekä ääni-installaatio että konsertti-performanssi. Vanhat tangot on paloiteltu ja viipaleita niistä muokattu ja manipuloitu. Elektroakustiset improvisaatiot keskustelevat tangorytmien ja -eleiden kanssa. Tämän taide-esityksen pyrkimyksenä yhdistää uutta audiotekniikkaa ja vanhoja klassikoita.

Installaatiossa on esillä preparoitu bandoneon, jonka sisään on piilotettu kaiuttimet ja eri sensoreita. Lisäksi ympäröivään tilaan tulee kaiuttimet, jotka yhdessä synnyttävät moniulotteisen äänikokemuksen. Installaatiossa kuullaan itse soittimen ääniä ja klassiseen tangoon ”La Cachila” liittyviä ääniä.

Tämä projekti on osa suurempaa Bandoneon Avantgarde -teosta, jonka tavoitteena on tutkia tangossa käytetyn soittimen, bandoneonin, eri mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia. Bandoneon Avantgarde sisältää uusia bandoneonille sävellettyjä kappaleita, liikkeen ja eleiden tutkimista bandoneonin kanssa esiintyessä sekä elektronisen bandoneonin kehittelyä (tämä on osa opintojani Aalto-yliopiston Sound in New Mediassa).

Avajaisten esitykset:

-Mercedes Krapovickas

• Bandoneon

-Miia Pitkänen & Manuel Krapovickas

• Miia Pitkänen, guitar and vocals
• Manuel Krapovickas, bass guitar

BIO

Mercedes Krapovickas on argentiinalaislähtöinen bandoneonisti, säveltäjä, opettaja ja äänitaiteilija. Vuonna 2003 hän valmistui musiikin ja teknologian maisteriksi Argentiinassa. Mercedes on esiintynyt lukuisissa eri kokoonpanoissa, mm. Cirque du Soleilissa (Lontoo 2016) ja Maailma tango –festivaalilla (Tampere 2011 ja 2014). Useiden levytyksien (mm. Fueye Trinador 2013, Duo Janneke Moes & Mercedes Krapovickas, 2015, Elephant, 2021) ja sävellysten lisäksi Mercedes opettaa säännöllisesti Pohjois-Helsingin Musiikkiopistossa. Tällä hetkellä, Mercedes tekee maisterin tutkinnon Aalto yliopistossa ja Sibelius Akatemiassa.

Artistic Statement (English)

My artistic practice is built on curiousity towards sound-movement interactions.The foundation of my work is on-going experimentation of the possibilities of the bandoneon as an extension of my body and my thoughts. The sum of sound particles create textures that are built and deconstructed during the performances and installations. The composition and exploration of soundscapes and visual-audible experimentations imply a singular approach in each location. I’m interested in the sense of presence of space and movement.

Kuva: Tango Interventons 1