Kirjoittajalta Galleria

Fält & Fusco: Pintajännitys, 6.-23.6.2019 Galleria Ars Libera

Mitä tarkoittaa dialogi? Voimmeko avata aidon, onnistuneen dialogin ihmisen ja muun luonnon välille?

Työprosessi alkoi Fältin matkoista Varanginvuonoon Barentsinmerelle. Siellä hän tutki dialogia ympäristön ja erityisesti sen elottomien osien, kuten hiekan, kivien ja veden kanssa. Joulukuun 2018 ajan Fält käveli Vesisaaren kaupungin arkista rantaviivaa yhä uudelleen keräten materiaalipankin, joka muodostuu valokuvista, piirroksista, kirjoituksista sekä kenttä-äänityksistä. Fält and Fusco ovat jatkaneet työtä yhdessä muokaten näiden tallenteiden sisältöä vuorotellen.

Non-verbaalisen keskustelun kuunteleminen on toisen aktien intuitiivista tulkintaa oman kehon kautta. Ymmärtäminen merkitsee, että pääsemme selville toisen tarkoitusperistä; onnistunut dialogi vaatii kaikilta osallistujilta kykyä muuttua. Me hyödynsimme keskustelussa toisaalta laskennallisia, toisaalta intuitiivisia lähestymistapoja. Digitaalisilla menetelmillä saatoimme tehdä tarkkaa analyysiä tutkimastamme kohteesta esimerkiksi valokuvan tai äänen pohjalta. Analogiset, taktiilit ja materiaaliset lähestymistavat taas auttoivat ymmärtämään ja uudelleen tulkitsemaan ja muokkaamaan tarkastelemaamme. Ne toimivat myös alussa lähtökohtana dialogissa ympäristön kanssa.

Näiden monikerroksisten ja kudelmaisten keskustelujen kautta olemme lähestyneet ihmisten, ihmisen ja muun luonnon, materiaalisen ja immateriaalisen, sekä verbaalisen ja nonverbaalisen välistä vuorovaikutusta. Lopputulemana nähdään näyttely, joka kokoaa yhteen, mitä olemme löytäneet avatessamme keskeneräisen työprosessin toiselle muokattavaksi. Pohdimme keskustelun, sekä mitattavia, että vaikeammin ymmärrettäviä ominaisuuksia. Monikielisen dialogin tutkimiseksi rakensimme laboratorion kaltaisen, jossa olemme saattaneet tarkkailla asioiden fyysisiä ominaisuuksia, kemiaa ja alkemiaa.

Mitä tapahtuu jos/kun me jollain tavoin onnistumme läpäisemään ulkokuoren? Kuinka matkustaa pintojen ja jännitteiden läpi, kohti toisen syvyyksiin piilotettua?

Emma Vilina Fält (BA(Design),MA (Fine Art), FIN, s.1983) työskentelee piirroksen, installaatiotaiteen, performanssi- ja livetaiteen parissa. Häntä kiinnostaa erityisesti työpajamainen työskentely esityksenä, kontakti, kuuntelu, sekä piirroksen tapahtuma ja yhdessä tekeminen. Fält tutkii työssään piirroksen tekoa, sen luomaa kontaktia ja kokemusta maailmasta. Hänen teoksissaan yhdistyvät piirros, ääni ja liike. Työprosessit lähtevät usein liikkeelle liikkeen, kielen, paikkojen ja elävän sekä elottoman maailman kohdatessa. Fältin työ on ollut esillä Suomessa ja kansainvälisesti festivaaleilla, symposiumeissa ja museoissa. Emma opettaa piirtämistä taidekoulu Maassa Helsingissä ja työskentelee vierailevana opettajana eri oppilaitoksissa, yhteisöissä, sekä instituutioissa eri puolilla maailmaa. Fält kutsuttiin Thinking through Drawing – tutkimusryhmän jäseneksi ja koordinaattoriksi vuonna 2018.

Roberto Fusco (aikaisemmin Pugliese), (FM (Musiikki- ja mediateknologia) TkT (Teknologia), ITA/FI, s. 1980), työskentelee aika-sidonnaisen digitaalisen ja fyysisen median parissa. Teoksissa yleisiä teemoja ovat muistot, tallenteet ja menetys. Työssään Pugliese käyttää monipuolisesti animaatiota, ääntä, liikkuvia objekteja ja muokkaa fyysistä mediaa laitteiden ja ohjelmistojen avulla. Hänen työnsä etsii yhteyksiä visuaalisen ja äänen ilmaisun välillä. Fusco kerää, prosessoi ja yhdistelee materiaalia, jonka kautta usein jo kadonnut voidaan kokea uudestaan. Hänen työnsä on ollut esillä festivaaleilla, muun muassa VAFT (FI), NIME, RIXC (LT), FLUSSI (ITA), Currents New Media 2016 (USA), Videoforma (RU), PIXELACHE (FI), AAVE (FI), Borealis (NO), Plektrum (EE), CARTES FLUX (FI) and Loikka (FI) sekä gallerioissa Titanik, Rajatila, MUU Galleria (FI), the Science Gallery (IE) ja EYEBEAM (NY, US).

Fält-Fusco yhteistyö alkoi kaksi vuotta sitten. Taiteilijat keskustelivat ja pohtivat musteen ja digitaalisen jäljen yhdistelmiä ja kokeilivat niitä. Improvisaation ja erilaisten harjoitteiden avulla he tutkivat eleitä, niiden intensiteettiä, energiaa ja syntyvää kontaktia. Hyvin erilaisten työskentelytapojen ja medioiden yhdistämisellä työpari etsii yhteistä maaperää työlle ja uutta kieltä, joka pohjaa toisaalta äänen ja visuaalisen materiaalisuuteen, sekä tutkii piirretyn jäljen ilmentämää energiaa ja liikkeen synnyttämiä tuntemuksia.

Lisätietoa:

Taiteilijat:
Emma Vilina Fält
emmavilina@gmail.com
https://emmafalt.net

Roberto Fusco
pugliesr@gmail.com
https://www.robertofusco.net

Galleria:
Galleria Ars Libera
Suokatu 30
70110 Kuopio

galleria.arslibera@gmail.com
arslibera.com/galleria

Ma ja ti kiinni
Ke-pe klo 15-19
La-su klo 12-17

Kenneth Bamberg & Carl Sebastian Lindberg: MASK-ulinities, 22.5.-2.6.2019, Galleria Ars Libera

Miehiset sukupuoliroolit ovat hauraita. Usein ne ovat kulisseja jotka vaativat jatkuvaa kannattelua. Jatkuva todistelu, uho ja päteminen, ja epämiehekkäinä pidettyjen ominaisuuksien pelko kuluttavat miehiä.
MASK-ulinities – näyttelyllä haluamme valokuvin käsitellä näitä rooleja ja malleja kriittisesti. Esitämme molemmat otteita valokuvasarjoista jotka näyttelyssä rinnastuvat toisiinsa.

Kenneth Bamberg esittää kuvia valokuvasarjastaan ”Re-animator” ja Carl Sebastian Lindberg esittää kuvia teossarjasta ”Omakuva Mannerheiminä”.

Lindberg kertoo sarjastaan:

”Omakuva Mannerheiminä on valokuvasarja jossa olen kuvamanipuloinut omat kasvoni Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867-1951) piirteiden tilalle. Sarja on aiemmin esitetty Galleria Elverketin näyttelyssä syyskuussa mutta laajennan sarjaa uusilla kuvilla vuoden 2018-2019 aikana. Olen valinnut Mannerheimin tämän kuvasarjan lähtökohdaksi koska hän on ikoninen hahmo suomalaisille. Hänen kasvonsa katsovat meitä koulujen seiniltä, postimerkeistä, patsaista sekä elokuvista. Se on haastava, kova katse joka mielestäni muistuttaa suomalaisia sodasta, uhrauksista ja vaikenemisesta. Samalla hän on hahmo jonka henkilökohtaisesta elämästä tiedämme kovin vähän. Hän on tavallaan kasvoton, eräänlainen naamio jolle erilaiset ihmiset projisoivat erilaisia asioita. Eläessään Mannerheim oli hyvin tarkka miten hänet esitetään. Hän tarkasti henkilökohtaisesti kaikki sotakuvaajien valokuvat hänestä ja hylkäsi kaikki kuvat missä hän omasta mielestään näyttäytyi heikkona tai vanhana. Laittamalla itseni Mannerheimin tilalle mahdollistan toivottavasti sen että näitä historiallisia tapahtumia ja kuvia voidaan nähdä uusin silmin.”

Carl Sebastian Lindberg (s.1978 Helsinki) on kuvataiteilija joka työskentelee videotaiteen sekä valokuvan kanssa. Hänen teoksia on viime vuosina ollut esillä muun muassa seuraavissa paikoissa: Galleri Elverket (Tammisaari), Backlight international Photo Festival (Tampere), Kunsthal Charlottenburg (Kööpenhamina), Rauman Taidemuseo, MK Gallery (Milton Keynes, Iso-Britannia) sekä Eyebeam (New York). Hän on myös yksi Puhekaraoke-projektin perustajista.

Carl Sebastian Lindbergin osuutta näyttelystä ovat tukeneet: Svenska Kulturfonden, ja Svenska Litteratursällskapet.

Bamberg kertoo ”Re-animator”-valokuvasarjan taustasta :

”Teini-iässä keräsin kauhu-elokuvia, joita sain vanhemmilta veljiltäni, video-vuokraamoista ja kirpputoireilta. Yksi suosikki elokuvistani oli ”Re-Animator”, missä päähenkilö Herbert keksii seerumin, joka herättää kuolleista. Uuden elämän saaminen oli yleinen ilmiö kauhu-elokuvissa, joissa nukeilla ja patsailla oli ihmismäisiä piirteitä. Katsoin usein usein elokuvia huoneessani kavereideni kanssa. Kun elokuva oli päättynyt, olin yksin huoneeseeni ja vanhempani nukkuivat, kuvittelin joskus äitini nukke-kokoelman heräävän animaatioksi.

Adrenaliini ja jännitys olivat osa kauhu-elokuvien viehätystä. Joidenkin elokuvien käsikirjoitus oli hyvin huvittava -ne olivat kuin komedioita, samalla kun osa niistä aiheutti kylmiä väreitä. Joskus tytöt katsoivat elokuvia kanssamme. Tämä oli tilaisuus päästä heitä lähemmäksi. Kun elokuvan kauhu oli intensiivisimmillään, me pojat yritimme olla miehekkään suojelevia ja rohkeita, vaikka samaan aikaan hampaamme kalisivat pelosta. Yritimme näyttää mahdollisimman kovapintaisilta, niinkuin hallitsisimme elokuvien uhkaavan ja pelottavan tunnelman. Se ei juurikaan toiminut, olimmekin niitä ketkä kirkuivat eniten”

Kenneth Bamberg (s. 1981 Ahvenanmaa) on ollut lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla. Bambergin kuvia on ollut esimerkiksi Quebecissä Galleria VU:ssa, Kööpenhaminan Kansallismuseossa ja Zürichissä Winterhurin valokuvamuseossa. Tämä näyttely on Bambergin toinen näyttely Kuopiossa tänä vuonna, edellinen oli Kenbam & Saves, VB-Valokuvakeskusessa 18.1.-17.3.2019.

Kenneth Bambergin osuutta näyttelystä ovat tukeneet: Greta och Alfred Runebergs Stiftelse, Eugène, Elisabeth och Birgit Nygréns Stiftelse ja Svenska kulturfonden.

Näyttely avoinna yleisölle: 22.5.-2.6.2019
Avajaiset: tiistaina 21.5. klo 18-20

Lisätietoa:

Taiteilijat:
Carl Sebastian Lindberg
lindberg1978@gmail.com
www.sebastianlindberg.net

Kenneth Bamberg
kennethbambi@gmail.com
www.kenbam.com

Ninni Luhtasaari, Lorinaa, 2.-19.5.2019, Galleria Ars Libera
Avajaiset keskiviikkona 1.5.2019 klo 18, tervetuloa!

Lorinaa on sensuelli kokoelma Ninni Luhtasaaren mahlaa valuvia teoksia. Näyttelyssä nähdään keramiikkaa, suihkulähde-splatteria ja diskopallo. Lempeiden linssien läpi tarkastellaan hämmennystä, häpeää, kosketusta ja kaikenlaista vuotoa. Eihän valumiselleen mitään mahda.

Teosten maailmankuva perustuu pinnalle ryöppyävään primitiivisyyteen. Riisumalla ilmaisusta osoittelevat elementit, sörkitään ihmisen ja eläimen välille keksittyä rajapintaa

Vaaleanpunainen on samalla sekä viaton että visvainen. Koska ei ole oikeaa tai väärää, meidän on rakastuttava kaikkeen siitä väliltä. Luhtasaari selvittää kuinka syvälle surrealismiin kuvakieli voi sukeltaa säilyttäen silti samastuttavuutensa.

Lohtu löytyy vahingossa, tiedostamatta. Rakkaus elämään leviää alitajunnasta toiseen, kuten sienirihmasto leviää metsässä. Tätä kasvustoa on ruokittava.

Tamperelaisen kuvataiteilija-muusikon veistoksia, kirjontaa ja installaatioita on nähty muun muassa yksityisnäyttelyissä, Tampereen taidemuseolla, Mäntän kuvataideviikoilla sekä Ars Auttoisilla. Luhtasaari on myös osa helsinkiläis-tamperelaista Sexy Sexy Lover -taiteilijaryhmää. Muusikkona hän soittaa yhtyeissä Maria ja Marsialaiset, Ninni Forever Band, Pintandwefall ja Risto.

Lisätietoa:
Ninni Luhtasaari
ninni.luhtasaari@gmail.com
ninniluhtasaari.com

Galleria Ars Libera
Suokatu 30, Kuopio
galleria.arslibera@gmail.com
arslibera.com/galleria

Aukioloajat:
ma ja ti kiinni
ke-pe klo 15-19
la-su klo 12-17

ANNI KINNUNEN, ODD FAMILIAR, 10.-28.4.2019, Galleria Ars Libera

Anni Kinnunen on syntynyt Oulussa vuonna 1978, jossa hän myös asuu ja työskentelee. Hän on kuvataiteilija, jonka valokuva-ajattelulla on kiinnostavuutta niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Kinnusen pääasiallinen väline on valokuva- ja videotaide, mutta työskentely on vuosien varrella laajentunut myös esineellisiin installaatioteoksiin. Kinnusen laaja yksityisnäyttelykokonaisuus The Great Escape esitettiin vuonna 2018 Oulun taidemuseossa. Kinnunen oli myös yksi viime vuoden Mäntän kuvataideviikkojen taiteilijoista.

Kinnusen ensimmäinen yksityisnäyttely esitettiin Pohjoisessa valokuvakeskuksessa vuonna 2005. Hänen töitä on ollut esillä useissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, mukaan lukien Saksa, Luxemburg, Slovenia, Italia, Japani, Kiina, Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat. Kansallisesti hän on ollut esillä useissa valtakunnallisesti merkittävissä näyttelyissä kuten Nuoret-näyttelyssä Helsingin taidehallissa (2009), Mäntän kuvataideviikoilla (2013, 2018) ja Pohjois-Suomen biennaali Lumipalloefektissä (2012, 2014, 2016). Kinnusen teoksista on julkaistu kaksi valokuvataide kirjaa (2007, 2013) ja hänen teoksia on muun muassa Oulun taidemuseon ja valtion taidekokoelmissa.

Kinnunen on työstänyt viime vuosina teoksiaan ulkomailla. Galleria Ars Liberassa esitettävä kokonaisuus on valmistunut residensseissä Tokiossa ja Pariisissa. Näennäisesti Kinnunen mukautuu uuden kulttuurin ja työskentely-ympäristön tunnelmaan, mutta samalla hän kommentoi ja muokkaa sitä kuvillaan välillä myös varsin kriittisesti. Odd Familiar -kokonaisuuden ensiesitys oli Tokiossa maaliskuussa 2015.

Videoteokset Hydrangea (2018) ja Zantedeschia (2017) ovat valmistuneet Ranskassa. Teokset käsittelevät ihmisen ja luonnon suhdetta symbolisella tasolla. Visuaalisesti herkullisissa teoksissa ihminen tekee luonnon näkyväksi, mutta samalla tuhoaa sen.

Kinnunen hakeutuu työskentelemään kulttuureihin, joissa siteet perheeseen, uskontoon, ruokaan ja traditioihin ovat korostuneet. Residenssimatkat kulttuuriltaan vahvoihin maihin korostavat ulkopuolisuuden tunnetta ja herättävät ajatuksia siitä ristiriidasta, että ihmisellä on samanaikaisesti sekä voimakas tarve olla osa yhteisöä ja halu sulautua joukkoon että erottua massasta yksilönä.

Kinnunen on rakentanut tarinoita elintarvikekaupan materiaaleista omaa kehoaan hyödyntäen. Kokonaisuus pohtii kulttuurieroja ja yhtymäkohtia, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden merkityksiä sekä tukirakenteita, jotka ilmenevät tapoina ja traditioina.

Näyttely avoinna yleisölle: 10.-28.4. Avajaiset tiistaina 9.4.2019 klo 18-20

Lisätietoa:
Anni Kinnunen
www.annikinnunen.com
annikinnunen@gmail.com