Samuli Heimonen: Yö ja Päivä

Samuli Heimonen: Yö ja Päivä
20.10.-12.11.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 19.10.2023 klo 18-20

Toistuva teema maalauksissani on ajatus kahdesta maailmasta. Ensimmäinen maailma on se mitä näemme ja tunnemme ja jossa elämme arkeamme, toinen maailma on unen,
myyttien ja varjon maailma. Nämä kaksi todellisuutta eivät leikkaannu toisistaan erilleen
terävästi vaan ovat olemassa limittäin ja vuorovaikutuksessa.

Näyttelyn nimi ”Yö ja päivä” viittaa Mayojen myyttiseen järjestykseen, jossa päivä tarkoitti tavallista elämää ja maata. Yö puolestaan merkitsi esi-isien ja henkien maanalaista
maailmaa, josta myös kasvien uskottiin saaneen alkunsa. Jaguaari oli Mayoille kunnioitettuja pelätty eläin ja sen uskottiin kulkevan maailmojen välillä.

Maalausteni lähtökohtana ovat eläimet ja erityisesti niiden kasvot. Kuvat ovat vapaasti ajatellen muotokuvia mutta ne eivät varsinaisesti kuvaa mitään erityistä persoonaa tai
olentoa vaan tutkin kasvojen kautta kahden maailman rajaa. Useat maalaukset ovat jaettu kahtia ja pääosassa onkin itse raja ja mitä se rajaa. Näyttelyn eläimet tai tarinat eivät liity erityisesti mihinkään tiettyyn myyttiseen traditioon vaan olen lähestynyt teemaani vapaasti:
lainaillen ja uusia näkökulmia rakentaen. Kun yö ja päivä kohtaavat, kohtaavat samalla myös itä ja länsi sekä todellinen ja kuviteltu.

Teema Yö ja päivä on ollut aiemmin esillä Kotkan Galleria Uusikuvassa elokuussa 2023.
Ars Liberassa esillä olevat työt ovat samaa kokonaisuutta ja aihepiiriä. Esillä on uusia
ennennäkemättömiä teoksia sekä Kotkassa esillä olleita teoksia.

Kuva: Aamunkoitto, 2023

Mari Hallapuro: Viimeinen päivänsäde

Mari Hallapuro: Viimeinen päivänsäde
22.9.-15.10.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 21.9.2023 klo 18-20

 

Mari Hallapuro

VIIMEINEN PÄIVÄNSÄDE

Iltahämärä laskeutuu, vaipuu alas ja upottaa. Päivän päättyessä valo katoaa. Mari Hallapuron työskentely pohjaa tähän pimeyteen – valottomuuteen – täyteen mustaan.

Mari Hallapuron musta ei ole tyhjyyttä – hänen pimeytensä on täysi. Hänen mustansa on arvaamaton ja määrittämätön. Se on avaruuden äärettömyyttä, öisiä metsiä ja kodin tyhjiä huoneita.

Mari Hallapuro työstää havaintoja. Hän kuvittaa näkyvää maailmaa pimeydestä käsin, missä kaikuvat hiljaiset äänet hänen omasta piilotajunnastaan, peritystä muistista ja tiedostamattomasta. Pimeässä kuvapinnassa voi vaania mitä tahansa. Syvältä siimeksestä voi nousta petoja, piruja ja perkeleitä.

Mezzotinto ja kuivaneula ovat vanhoja ja raakoja tekniikoita. Kuvat syntyvät koskematonta laatan pintaa vaurioittamalla ja hieromalla arpiin mustaa. Työskentely on hidasta ja pitkäkestoista – kiduttavaa uudelleen ja uudelleen tekemistä – toistoa. Grafiikan perinteisiin tekniikoihin liittyvissä rituaaleissa on eräänlaista hartautta. Hartauden kokemuksen välittäminen on haasteellista, mutta Hallapurolle mahdollista.

Musta itsessään ei ole vielä mitään sen kummemmin kuin valkoinenkaan. Synkkyydestään huolimatta Mari Hallapuro ei pärjää ilman valkoista. Valo on työkalu, jolla hän hallitsee. Ääripäiden välisessä ikuisessa kamppailussa on kyse vallasta. Himmeä, hämärä, varjoisa ja harmaa keskustelevat siitä, millaisesta vallasta on kyse. Voittajaa ei ole, koska sääntöjä ei ole luotu. Hallapuro kunnioittaa katsojaa jättämällä tehtävät ja roolit avoimeksi.

Mari Hallapuron sävyasteikko kulkee silmiä satuttavasta kirkkaudesta upottavaan ja syvään tummaan. Pintojen heijastukset, varjojen sisään palaava ja peilautuva valo, poukkoilee ympärillämme hallitsemattomasti. Pimeä on rauhallisempi – ärsykkeiden vähetessä ryhdymme luomaan niitä mielessämme. Hallapuro luottaa siihen, että hänen teostensa äärellä voimme kohdata myös oman pimeytemme.

Perinteisillä tekniikoilla työskennellessä lopputulosta on mahdotonta työstää suoraan. Kupari toimii välittäjänä. Vedostamiseen liittyy lähtemättömästi välillisyys ja nurinkurisuus. Graafikon työ kääntyy itsensä peilikuvaksi vedostusprosessin kautta ja työstetty kappale jää sivutuotteeksi.

Aamuhämärä nousee, kohoaa vähitellen ja paljastaa. Päivänkierto kohtaa hämärän kahdesti vuorokaudessa. Mari Hallapuro työskentelee tässä välitilassa – murroskohdassa. Hallapuron pimeys syntyy lopulta sen saavuttamasta valonkajosta. Hänen pimeytensä ei ole poissulkevaa vaan mahdollistavaa. Päivän päättyessä pimeään oli kietoutunut myös kaikki se hyvä, mitä ympärillämme on.

Krister Gråhn (kirjoitti tämän tekstin öisin)

Kuva: Pimeä, 2020

Ars Libera & ANTI – Contemporary Art Festival

Ars Libera & ANTI – Contemporary Art Festival
14.9.-16.9.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!

ANTI – Contemporary Art Festival on Kuopiossa vuosittain järjestettävä kansainvälinen nykytaiteen festivaali, joka keskittyy paikka- ja aikasidonnaiseen taiteeseen. Tänä vuonna ANTI-festivaali järjestetään 12.–17.9.2023. Festivaalia edeltää viralliset ANTI-etkot 8.–9.9.
Ohjelmisto koostuu kansainvälisten ja kotimaisten taiteilijoiden ajankohtaisista teoksista, joita yleisö pääsee kokemaan maksutta ympäri Kuopion kaupunkia. Festivaaliviikko huipentuu jo kymmenettä kertaa ANTI Festival International Prize for Live Art -palkinnon jakamiseen festivaalin ainutlaatuisella päätösklubilla.

Galleria Ars Libera toimii festivaaliviikolla ANTI-festivaalin ja Aalto-yliopiston opiskelijoiden osallistavien julkisen taiteen projektien kotipesänä. Galleriaan rakentuu viikon aikana jälkiä ja materiaaleja kaupunkiympäristöön levittäytyvistä kävelyteoksista ja työpajoista.

Galleria Ars Libera on avoinna yleisölle festivaaliviikolla seuraavasti:

torstai 14.9. klo 14–18
perjantai 15.9. klo 14–18
lauantai 16.9. klo 12–17

Ks. lisätiedot:
Kaupunkiluontoa luonnonväreillä -työpaja – ANTI – Contemporary Art Festival (antifestival.com)

Joutomaa – Löytömaa – ANTI – Contemporary Art Festival (antifestival.com)

Tutustu koko ohjelmistoon ja varaa paikkasi esityksiin www-sivuillamme: www.antifestival.com/programme/

Turvallisempi tila
ANTI-festivaali on syrjintävapaa tapahtuma. Emme hyväksy rasismia, ikäsyrjintää, seksismiä, heteroseksismiä, transfobiaa, ableismia, luokkasyrjintää tai kehokommentointia. Seuraathan turvallisemman tilan ohjeistustamme:
www.antifestival.com/turvallisempi-tila

Janne Erkkilä ja Arttu Nieminen: Lähteelle

Janne Erkkilä ja Arttu Nieminen: Lähteelle
24.8.-10.9.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17.
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 23.8.2023 klo 18-20

 

Lähteelle on taidemaalari Janne Erkkilän ja mediataiteilija Arttu Niemisen duonäyttelykonsepti, jonka teema rakentuu kaltioiden eli lähteiden ympärille. Kaltioita ilmenee sekä fyysisessä maailmassa että aineettomassa sisäavaruudessa. Ulkoisen maailman kaltioita taiteilijat ovat etsineet ja kuvanneet pitkin pohjoisen erämaita ja saaneet niistä virvoitusta matkoillaan. Lähteitä pidetään pyhinä paikkoina. Niitä on käytetty uhrimenoihin, niissä on säilötty ruokaa ja vainajia. Niitä pidetään portteina maailmojen välillä ja erämaassa vaeltavalle ne ovat keitaita, joista ammentaa elinvoimaa. Näissä alkulähteissä elinvoimaa tihkuu ja luonto näyttäytyy hypnoottisimmillaan. Niihin kiteytyy mystiikkaa ja niiden väreilevä pohja toimii Saivojen tapaan porttina ylisen ja alisen välillä saamelaismytologiassa. Veden kierto maan uumenissa ja kaltioiden neitseelliset piirteet ovat kiintoisa tulokulma laajempaan ympäristökeskusteluun, jossa kolonialistinen ajattelu luontoa kohtaan on tullut tiensä päähän.

Lähde tarkoittaa Erkkilälle ja Niemiselle myös kaiken olevaisen ja tajunnan pohjalla olevaa portaalia ajattomaan tilaan, jonne pääsee makaamalla paikoillaan, aistiärsykkeet minimoiden silmälaput silmillä ja kuunnellen joko tulpat korvissa hiljaisuutta tai kuulokkeilla tarkasti kuratoitua minimalistista ambientsoittolistaa. Kaltiossa laajentunut tajunta voi vaeltaa ja ammentaa mukaansa muutosvoimaisia taiteellisia näkyjä ja oppitunteja itsestä, olemassa olemisesta, kehittymisestä, armollisuudesta sekä yhteydestä muihin ihmisiin, laajempaan elonkehään ja elottomaan luontoon.

Kuopiolaisen taiteen maisteri Janne Erkkilän (s. 1986) teoksista osa on abstrakteja sukelluksia sanallistamista vältteleviin kokemuksiin, toisten ollessa osittain figuratiivisia ilmentymiä luontokokemuksista, ihmisen luontosuhteesta sekä rakennetun ja rakentamattoman ympäristön limittymisestä. Hän maalaa enimmäkseen akryyleillä ja luonnonväreillä yhdistellen tarkkaa sivellintyöskentelyä ja hallitulla kaaoksella leikitteleviä roiskintatekniikoita ja käyttää myös kierrätysmateriaaleja. Hänen tuotantonsa temaattinen viitekehys rakentuu nondualismin, metamodernismin ja transrealismin ympärille.

Arttu Nieminen on Rovaniemellä asuva mediataiteilija (s. 1981), jonka teosten lähtökohtana on usein symmetrialla ja horisontilla leikittelevä muoto, arktinen hauras luonto sekä enteiden ja näkyjen kaltaiset rinnastukset ajankohtaisiin ilmiöihin. Virtaavat luontokuvat, poeettinen lausunta, minimalistinen musiikki ja kokonaisuutta rikkovat brutaalit montaasit ovat hänen ilmaisunsa kulmakiviä. ASMR (Autonomous Sensory Meridian Response ) ladattuja kohtauksia ketjuttamalla hän sorvaa audiovisuaalisia loitsuja joihin on istutettu muutosvoimaa. Nieminen on eräänlaisen propagandaelokuvan äärellä, vaikka pyrkiikin puhdistavaan taidekokemukseen. Ympäristökysymykset ja ihmisen ristiriitainen luontosuhde ovat teemoja jotka toistuvat hänen töissään. Nieminen pohtii myös ihmiskunnan tietoisuuden tasoa ja valintaa, joka meillä on joka hetki käsillämme herkistäessämme sisintämme polun risteymissä ja kurkottaessamme lajina korkeampaan tietoisuuden tilaan.

Erkkilän teokset käsittelevät elävän luonnon runsautta, lähteestä kumpuavaa elinvoimaa, hetkellisiä mikromaisemia ja organismien taipumuksia kasvuun, uudistumiseen, levittäytymiseen ja verkostoitumiseen. Uusimmat teokset käsittelevät urbaanin ja orgaanisen luonnon limittymistä maan ja avaruuden välissä, sisäisen ja ulkoisen tyhjyyden rajapinnalla. Luonnonvärien, akryylien ja kierrätysmateriaalien, kuten elektroniikkaromun ja metallin yhdistelmä tukee materiaalisella tasolla Erkkilän uusien teosten teemoja tuoden esille ihmisen ja muun luonnon asuttaman maankamaran erityispiirteitä ekosysteemien ja kulttuurien kompleksina. Luonnonvärityöskentely on kokeilu taiteilijan luontoharrastusten ja taiteen tekemisen limittämiseksi sekä materiaalisen omavaraisuus- ja ekologisuusasteen lisäämiseksi taiteellisessa praktiikassa. Maailma lipsuilee pandemioiden, sotien, ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä tilanteisiin, joissa väriaineiden monimutkaisten alihankintaketjujen ja toimitusten katkeamaton virta katkeilee. Luonto puskee kuitenkin uumenistaan sieniä ja kasveja, joista voi heruttaa laajan valikoiman kiehtovia sävyjä käytettäväksi tarvittaessa. Luonnonpigmentit ovat normaalitilanteessakin hyvä lisä värivalikoimaan niiden omalaatuisen murretun sävymaailman ansiosta.

Niemisen teoksessa Ultima Kaltio matkataan erämaan laitamille soiden maailmaan, missä hento lähde lumoaa kulkijan unohduttaen pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä. Teos ammentaa luonnon mystiikasta ja vaalii sen koskemattomuutta. Se on oodi poluttomille erämaille ja lapin luonnolle. The Flowers on kahden taiteilijan kollaboraatio rakkaudesta suomen monimuotoisiin metsiin. Se on myös haikea oodi alati kapenevalle luonnon monimuotoisuudelle. Teos Juuret kurottaa juurille, jolloin länsimaisen individualismin kulttuuri ei vielä eriyttänyt ihmistä luonnosta, vaan maailmankuva nojasi vahvasti ykseysfilosofiaan, jossa ihminen ei ollut luonnon yläpuolella, vaan harmoninen osa kokonaisuutta. Juuret kurottaa kohti henkistä kotiinpaluuta luontoyhteyteen ja sen yhteyden pyhyyteen ja mystisyyteen. Ekologisen ja egologisen kriisin keskellä tarvitsemme kulttuurimme juurilla olevan luontohenkisyyden elvyttämistä, jotta voimme ymmärtää paikkamme, roolimme ja vastuumme, tuntea yhteyttä kaikkeen eläväiseen, sekä elää eettisesti ja kunnioittavasti suhteessa ympäristöömme. Se luontohenkisyys elää geeneissämme ja kulttuurimme juurilla.

Kuva: Rönsyilijät, 2022 ja Ultima Kaltio, 2021