Anna Raatikainen: Huone johon jäit
14.4.-7.5.2023 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3, Kuopio
Avoinna: ke–pe 14–18 + la–su 12–17
Vapaa pääsy | Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin 13.4.2023 klo 18-20!
Huone johon jäit
Talo on punainen puutalo metsän keskellä. Talon ympärillä kasvaa kuusia ja maa on neulasten täyttämää sammaleista kuivaa kangasta. Talossa on valkeat ikkunanpielet ja kolme huonetta, mutta vain kaksi niistä minä muistan. Pihan kuuset varjostavat taloa niin, että vain pieni siivu auringonvaloa pääsee sisään huoneisiin joissa on varjon väristä. Kammari on varjon puolella ja siinä on vain yksi ikkuna. Kammarin seinillä on kaunis kukkakuvioinen tummanpunainen tapetti. Siro pöytä ikkunan lähellä ja pöydällä pitsiliina sekä pelargonia yksinkertaisessa ruukussa aluslautasineen. Ei muita huonekaluja, vain hämärä nurkka vastapäätä ikkunaa. Huoneissa ei ole ihmisiä eikä esineitä. Siellä ei koskaan käy ketään.
Toinen huone, jonka muistan on tupakeittiö. Huone on lähes kokonaan puunvärinen. Kaikki huonekalut ja seinät on rumasti kellastunutta oksanreikäistä puuta. Huoneessa on pirtin pöytä penkkeineen, lankkulattia ja huoneen nurkassa kapea sänky. Sängyssä makaa kuollut isäni, kädet rinnan päällä silmät kiinni rauhallisessa unessaan.
Minä en muista isääni kokonaisena, muistan vain talon, jossa isä kuoli ja talon kaksi huonetta. Muistan isän navan, metsurinvaatteiden tuoksun ja maamiespölyn peittämät farkut. Kumisaappaat, horjahduksen, rojahduksen, hoiperruksen, isän kädet, oluen tuoksun, rikotun säästöpossun, isän vitsit, häpeän, askeleet, viikset. Muistan sätkäntekokoneen, vekselin, north state -askin, mutterilaatikon, traktorin, parranajokoneen, sinisen takin, virvelin, nuotiolla paistetut ruisleivät, sinisen lenkin, samarin-pussin, pullonkorkin, poissaolon, odotuksen, pelon. Mutta en isääni kokonaisena tai elävänä.
Huone johon jäit on yksi suuri koko galleriatilan täyttävä installaatio, tutkimusmatka lapsuuteni maisemaan, mieleni huoneisiin joihin isäni jäi. Installaation nimi viittaa traumamuistoon talosta ja huoneesta, jossa isäni kuoli, mutta se viittaa myös allegorisesti mieleen huoneena. Mieli muistoineen on kerroksellinen huone, kuin ullakko tai kellari, varasto johon kokemukset ja tapahtumat limittyvät röykkiöksi ja tätä yritän teoksessani kuvallistaa ja näyttää. Teoksessa tutkin muistia ja muistamista. Mitä muistan lapsuudestani. Minkä näköiseksi isän kuolema ja alkoholismi väritti lapsuuttani. Se mitä muistaa, tekee myös näkyväksi sen mitä ei muista.
Installaatiossa yhdistyy esineet, materiaalit, teksti, kuvat sekä ääni muodostaen tilallisen ja tarinallisen kokonaisuuden. Teoksen on äänisuunnitellut Juha Ekola ja ääniraidassa on käytetty mm. Ylen elävän arkiston äänitehosteita.
Huone johon jäit on myös tutkimusmatka siihen taloon, jossa isäni todellisuudessa kuoli. Mitä siellä on ja miltä siellä näyttää? Onko siellä samanlaista, kuin muistossani. Onko isä siellä huoneessa, johon hän jäi vai olenko vain itse kiinni siinä huoneessa, johon mieleni jäi.
Mitä tapahtuu jos menen sinne.
BIO
Olen vuonna 1981 syntynyt kuopiolainen ihminen. Asun ja työskentelen synnyinseudullani Maaningalla.
Olen opiskellut kuvataidetta Helsingin Kuvataideakatemiassa pääaineinani maalaus ja grafiikka. Taidetyön lisäksi minua kiinnostaa muutamat muutkin alat ja työskentelen ja olen työskennellyt mm. hoiva-alalla useita vuosia. Vuonna 2021 valmistuin Aalto-yliopistosta taiteen kandidaatiksi esittävien taiteiden lavastuksen koulutusohjelmasta ja jatkan opintojani Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa kohti maisterin tutkintoa heti kun siltä tuntuu.
Tekijänä ja ihmisenä minua kiinnostaa vuorovaikutus ja sen myötä tapahtuva ainutkertainen kohtaaminen. Olen tällä hetkellä kiinnostunut mm. muistoista, muistojen ja ajatusten kerroksellisuudesta, kielestä, sanoista, tapahtumisesta ja tapahtumatta jäämisestä. Minua kiehtoo tarinat, ajat ja maisemat niin fyysisinä, kuin myös psyykkisinä tapahtumina. Inspiroidun luonnosta, hyönteisistä (erityisesti perhosista), kirjoista, ihmisistä, psykologiasta ja urheilusta.
Taiteilijana olen pitänyt useita kuvataiteellisia yksityisnäyttelyitä jo vuodesta 1999 alkaen. Teatteritaiteen kentällä olen tehnyt joitakin lavastuksia ja muutamia juttuja on meneillään. Työskentelen myös kehittämässäni Tässäteatterissa joka on soveltavan teatterin ja taiteen työpajamaista työskentelyä erityisryhmien parissa. Tällä hetkellä työskentelen mieluiten installaatioiden ja tilaan keskittyvien tai tilassa tapahtuvien teosten parissa. Materiaalina käytän usein lähes täysin kierrätettyä tai löydettyä materiaalia. Käyttämissäni materiaaleissa minua kiehtoo tarinat, joita ne jo pitävät sisällään ja pidän työskentelyssäni myös tärkeänä, että työskentelen mahdollisimman ekologisesti.
En lokeroisi itseäni mielelläni pelkästään minkään tietyn alan tekijäksi enkä myöskään kyllä taiteilijaksi, mutta paremman sanan puutteessa käytän sitä näin toisinaan. Pyristelen irti siitä ajatuksesta, että jokin arvo tai ammatti määrittelisi tai rajoittaisi minua ihmisenä. Pysymällä avoimena ja rehellisenä sille mitä oikeasti haluan tehdä varmistan sen, että teen vain teoksia, joita minun on todellakin välttämätön tehdä. Siitä syystä pidän nykyisin enää harvoin näyttelyitä ja pyrin siihen, että taide omalla kohdallani on mahdollisimman vähän riippuvainen rahasta. Pidän siitä, että taidettani määrittelee vain kysymys, uteliaisuus ja halu. Tartun siihen mikä vetää puoleensa tai esittää kysymyksen, mutta pidän taiteen tekemistä välttämättömänä vain silloin kuin se sitä todella on. Ihan joka päivä se ei ole.
Tänään olen tämä, mutta huomenna saatan olla jo joku ihan muu.