6.2.-1.3.2026 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 9,Kuopio
ke-pe 14-18, la-su 12-17 vapaa pääsy, tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin to 5.2. klo 18-19.30
Taiteilija tavattavissa su 1.3. klo 15-17
Laulava maa- näyttelyn teoskokonaisuuteen Jonna Salonen on veistänyt ja rakentanut teoksia, jotka pohjautuvat hänen oman elämänmittaiseen luontosuhteeseensa ja huoleensa luonnon hiipuvasta häviämisestä. Veistämällä Salonen koettaa tavoitella luonnon olemassaoloa ja sitä kautta ihmisyyden ymmärtämistä, sekä ilmaista luonnon merkitystä ihmisyydessämme. Yksinkertaiset käsillä tekemisen työvälineet ja luonnonmateriaalit innostavat ja kiinnostavat Salosta veistosten rakentamisessa. Näyttelyssä olevat teokset on veistetty pääosin puusta sekä lampaanvillasta, raku-keramiikasta ja kierrätetyistä materiaaleista.
Jonna Salonen on kuvataiteilija joka asuu, veistää ja rakentaa teoksia Pohjois-Karjalassa. Hän raportoi pienillä yksityiskohtaisilla teoksilla luonnon arvosta, rikkaudesta ja merkityksestä ihmisyydessä. Teoksilla on ekologinen ajattelun perusta ja taiteellinen työskentely pohjautuu luonnon olemassa olosta ja mm. elämästä kuten palokärjen huudosta, ilveksen jälkien seuraamisesta, lumihangessa makaamisesta, hömötiaisten äänistä, rupisammakon kävelystä tai metsähakkuiden hiljaisista auringonlaskuista.
Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto, Pohjois-Karjalan rahasto.
Jonna Salonen – Singing Land
6.2.-1.3.2026 | Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 9, Kuopio
wed-fri 14-18, sat-sun 12-17 Free Entry, Welcome!
Welcome to the opening Thu 5.2.. 6pm-7.30pm!
Welcome to meet the artist at Sun 1.3. 3pm-5pm
In the collection of works of the Singing Land exhibition, Jonna Salonen have carved and built works that are based on her own life-long relationship with nature and concern about the fading away of nature. By sculpting, she try to aim for the existence of nature and through it the understanding of humanity, as well as to express the importance of nature in our humanity. Simple handmade tools and natural materials inspire and interest Salonen in building sculptures. The works in the exhibition are mainly carved from wood, sheep’s wool, raku ceramics and recycled materials.
Jonna Salonen is a visual artist who lives, sculpts and builds works in North Karelia. She reports on the value, richness and significance of nature in humanity with small, detailed works. The works have an ecological basis for thinking and artistic work is based on the existence of nature and, among other things, life, such as the cry of a black woodpecker, following the tracks of a lynx, lying in a snowdrift, the sounds of willow tit, the walk of a toad or the quiet sunsets of forest clear-cut.
The exhibition has been supported by the Finnish Cultural Foundation, North Karelia Fund.
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin to 8.1. klo 18-20!
Taiteilija tavattavissa su 1.2. klo 15-17.
Anima(l) encounters
On asioita, joita on vaikea uskoa. Vielä 1850 tienoilla tiedemaailman oli vaikea uskoa, että jonkin lajin katoaminen voisi johtua ihmisen toiminnasta. 2025 on vaikea uskoa, että nykyinen hallitus sallii turkistarhauksen jatkuvan ja tukee sitä kymmenillä miljoonilla. Jos minulle olisi etukäteen kerrottu, että jalkojeni juuressa vääntelehtivä surkea kymmensenttinen mytty tulee synnyttämään tsunamin kauhua ja horjuttamaan maailmani perustuksia, olisi sitäkin ollut vaikea uskoa. Näyttely käsittelee näitä asioita tuntemattomuudesta käsin ja kohtaamiseen liittyvien ajatusten keinoin.
Teoksissa esiintyvät olennot eivät taivu tunnistamiseen, tieto tai äly ei läpivalaise niitä. Niissä on tuttua ja vierasta, kuten meissä asuvissa esi-isissä, ”eläinolioissa”, joista emme yhtäältä pääse eroon ja joihin emme toisaalta enää löydä reittiä. Tuntemattomina, kieltä ja nimiä paetessaan, näitä olentoja voi katsoa Maurice Merleau-Pontyn sanoin”paluuna olioihin sinänsä, eli maailmaan, joka on olemassa ennen tietoa”.
Meille näkökeskeisille katse on selkein tapa havaita toinen tietoisuus. Muotokuvien eläinoletetut olennot katsovat takaisin, joten niiden kanssa voi harjoitella kohtaamista. Pohjustukseksi siihen tämä Yuriko Saiton ajatus: ”Perimmäinen, moraalisestikin tärkeä edellytys minkä hyvänsä kohteen tajuamiseksi oikeudenmukaisella tavalla, toisin sanoen sen omin ehdoin, on tunnistaa tarina, jonka toinen meille kertoo, ja kuunnella sitä myötäeläen, vaikka se olisi meistä hyvinkin outo.”
Olentojen kirjo ja kovin erilaiset tavat olla maailmassa takaavat tarinoiden moninaisuuden. Saito korostaa herkkyyttä, kärsivällisyyttä ja asettumista toisen asemaan mielikuvituksen keinoin niiden kuulemiseksi. Sen ohella outouden voi kohdata yhtäläisyyksien kautta. Minä ja kaikki muut elävät, tarvitsemme elinkelpoisen ympäristön, puhdasta ravintoa, vettä ja suojaa. Toivomme ja tavoitteemme on kasvu ja kehitys, vuorovaikutus, turva sekä kivun ja tarpeettomien konfliktien välttäminen. Miten nämä samankaltaisuudet tai Saiton ajatus istuvat ihmislajin planetaariseen valta-asemaan? Minkälaisia ovat ne ideat, rakenteet, järjestelmät tai toimiemme lukemattomat sivuvaikutukset, joissa muunlajiset joutuvat kohtaamaan meidät? Miltä ne tuntuvat? Mikä on tarina, jota me kerromme ja miten oudolta se kuulostaa?
Lainaan vastauksen Doris Lessingltä:”Ihmisiä ovat aina tarkkailleet luontokappaleet, joiden havainnot ja ymmärrys maailmasta ovat olleet suuresti edellä siitä, mitä me olemme kyenneet hyväksymään tai kieltäytyneet havaitsemaan turhamaisuutemme sekä itserakkautemme takia. Jos pystyisimme käsittämään kaiken älykkyyden, tunteet ja kyvyt, jotka olemme kulkiessamme talloneet, syöksyisimme hulluuteen. Se olisi äärimmäinen nöyryytys; häpeä, johon kuollaan.” Käärimme oman tarinamme sivistykseen, katsomatta varjoihin, joita se langettaa muiden ylle.
Suren ahneuden, julmuuden ja välinpitämättömyden takia kärsiviä. Muistan kadonneita ja huudan niiden puolesta, jotka ovat katoamisen uhkaamia. Iloitsen ajatuksesta möyriä evoluution portaita alaspäin ja sulautua yhä useampaan sukulaiseeni. Muistutan, että mahdollisuudet kohdata ja rakentaa uudenlaisia eheämpiä ja huomioonottavampia yhteyksiä luontoon ja ympäristöön eivät sijaitse täällä, vaan ulkomaailmassa, oikeiden elävien parissa. Kiitän Taiteen edistämiskeskusta työskentelyni tukemisesta.
Hans-Peter Schütt on Tampereella ja Turussa työskentelevä monialainen kuvataiteilija, jonka ilmaisukeinot määrittyvät projektikohtaisesti teosten sisällön, toteutusmahdollisuuksien ja -vaatimusten sekä esityspaikan mukaan. Schüttin taide keskittyy ympäristökysymyksiin aiheenaan eläin-, maisema-, kulutustottumus- ja resurssikysymykset. Schütt käyttää teoksissaan usein kierrätettyjä tai ylijäämämateriaaleja. Hänen teoksiaan on mm. Jenny ja Antti Wihurin säätiön sekä Helsingin taidemuseon kokoelmissa, ja julkista taidetta mm. Turussa, Keravalla ja Keuruulla.
Hans-Peter Schütt – Anima(l) encounters
9.1.-1.2.2026 | Gallery Ars Libera
wed-fri 14-18, sat-sun 12-17 Free Entry, Welcome!
Welcome to the exhibition opening on Thu 8th January at 6 pm!
Meet the Artist on Sun 1st February from 3 to 5 pm.
Anima(l) encounters
There are things that are hard to believe. As recently as 1850, the scientific world found it hard to believe that the disappearance of a species could be caused by human activity. In 2025 it is hard to believe that the current government allows fur farming to continue and supports it with tens of millions. If I had been told in advance that the miserable ten-cent lump writhing at my feet would create tsunami-sized terror and shake the foundations of my world, it would have been hard to believe. The exhibition deals with these issues with ideas of the unknown and encountering.
The creatures in the works do not lend themselves to recognition, knowledge or intelligence do not illuminate them. They contain the familiar and the strange like the ”animal” ancestors living within us. The one which we cannot on the one hand get rid of and to which we cannot on the other hand return to. While escaping language and names, these unknown beings can be seen, in the words of Maurice Merleau-Ponty, as “a return to things in themselves, that is, to a world that exists before knowledge”.
For us, who are focused on sight, the gaze is the clearest way to perceive another consciousness. The supposed animal beings in the portraits look back and that quality allows us to practice the idea of encountering. For assistance, here is Yuriko Saito’s thought: “The ultimate, morally important condition for perceiving any object in a fair way, in other words on its own terms, is to recognize the story that another tells us, and to listen to it with empathy, even if it is very strange to us.”
The range of beings and the very different ways of being in the world guarantee the diversity of the stories. Saito emphasizes sensitivity, patience and imagining oneself in the place of the other in order to hear them. Strangeness can also be encountered by focusing rather on similarities than differences. I and all other living things need a livable environment, clean food, water and shelter. Common hopes and goals are growth and development, interaction, security and the avoidance of pain and unnecessary conflict.
How do these similarities or Saito’s idea fit into the role of humans as planetary dominants? What are the ideas, structures, systems or countless side effects of our actions in which other species meet us? What do they feel like? What is our story, the one we tell to others and how strange does it sound?
I quote the answer from Doris Lessing: “Humans have always been watched by creatures whose observations and understanding of the world have been far ahead of what we have been able to accept or refused to perceive because of our vanity and our self-love. If we could comprehend all the intelligence, emotions and abilities that we have trampled on in our path, we would plunge into madness. That would be the ultimate humiliation; a shame that one dies of.” We wrap our own story in civilization, ignoring the shadows it casts over others.
I mourn those who suffer because of greed, cruelty, and indifference. I remember the ones who are already gone and cry out for those who are threatened with extinction. I rejoice in the thought of tumbling down the evolutionary ladder and merging with more and more of my relatives. I would like to remind that the opportunities to encounter and build new, more wholesome and considerate connections to nature and the environment do not lie here, but in the outside world, among real living beings. I thank the Arts Promotion Centre Finland for supporting my work.
Hans-Peter Schütt is a multidisciplinary visual artist working in Tampere and Turku. His means of expression are determined by the content of the works, the possibilities and requirements for implementation and the place where the final piece is placed. His art focuses on environmental issues with subjects such as animals, landscapes, habits of consumption and questions of resources. Among others, his works are included in the collections of Jenny and Antti Wihuri Foundation and Helsinki Art Museum and he have made public art in Turku, Kerava, and Keuruu.
Welcome to the exhibition opening on Thursday 19th September from 6 to 8 pm!
(in english below)
Galleria Ars Liberassa on esillä RIKKOMO-kollektiivin näyttely, jossa on nähtävillä kolmen turkulaisen taiteilijan – Aatos Salkosalon, Mikko Aumalan ja Heikki Saikkosen installaatio-, maalaus-, veisto- ja videotaidetta.
RIKKOMO kutsuu katsojan astumaan kokeilun ja näkemisen rajamaille. Näyttelyssä nähdään morfista videomateriaalia, sodan hedelmiä kantava pahanilmanlintu sekä polkupyörällä kulkeva hiihtäjä. Valtarakenteita tarkkailee ja valvoo nuuskija. Heijastetaan kysymyksiä olemisen ja tekemisen muodoista, niin taiteessa kuin sen tuolla puolen.
Taiteilijat ovat opiskelleet Turun Taideakatemian kuvataiteen animaatiolinjalla ja työskennelleet kotimaisissa tuotannoissa sekä kuvataiteen kentällä Suomessa ja ulkomailla.
Aatos Salkosalo (s. 1994, Ruovesi) käsittelee taiteessaan vääristynyttä kehonkuvaa, sekä militarisaation ja väkivallan teemoja. Teosten toteutuksissa korostuu digitaalisten työkalujen ja vaihtoehtoisten materiaalien yhdistäminen perinteisiin veiston työskentelymetodeihin. Teokset kutsuvat katsojan pohtimaan suhdettaan median luomiin mielikuviin ja yhteiskunnan valtarakenteisiin leikin ja pysähtymisen kautta. Salkosalo opiskelee Turun Taideakatemiassa valmistuen keväällä 2026.
Heikki Saikkonen (s. 1991, Tampere) Asuu ja työskentelee Turussa. “Työskentelyni on useimmiten materiaalilähtöistä ja perustuu välittömyyteen, sekä spontaaneihin ideoihin.”
Mikko Aumalan (s. 1994, Lohja) surrealistiset animaatioteokset käsittelevät jatkuvuutta, joka ilmenee loputtomina luuppeina, näytöiltä ulos ponnistavina idearyppäinä, sekä vuoropuheluna muiden teosten kanssa. Tavoitteena on saatella hypnoosiin, jossa kyse on elämästä ja kuolemasta — tai oikeastaan niiden symbioosista.
Gallery Ars Libera presents the exhibition of RIKKOMO, featuring installation, painting, sculpture, and video art by three artists from Turku – Aatos Salkosalo, Mikko Aumala, and Heikki Saikkonen.
RIKKOMO invites the viewer to step into the borderlands of experimentation and perception. The exhibition showcases morphic video material, a bird of ill omen bearing the fruits of war, and a skier traveling by bicycle. A sniffer observes and monitors power structures. Reflections are cast on the forms of being and doing, both in art and beyond.
The artists have studied in the animation program of the Fine Arts department at the Turku Arts Academy and have worked in domestic productions as well as in the visual arts field, both in Finland and abroad.
Aatos Salkosalo (b. 1994, Ruovesi) In his art Salkosalo explores themes like distorted body image, militarization and violence. His works emphasize the combination of digital tools and alternative materials with traditional sculpting techniques. The pieces invite the viewer to reflect on their relationship with media-created imagery and societal power structures through play and pause. Salkosalo is studying at the Turku Arts Academy and will graduate in spring 2026.
Heikki Saikkonen (b. 1991, Tampere) lives and works in Turku. “My work is most often material-driven and based on immediacy and spontaneous ideas.”
Mikko Aumala (b. 1994, Lohja) creates surreal animation works that explore continuity, manifested in endless loops, idea clusters bursting out of screens, and dialogue with other pieces. The goal is to guide the viewer into a trance, where it’s about life and death — or rather, their symbiosis.
Kaikki leikki on aina ulossulkevaa. Leikkijät muodostavat oman maailmansa, jossa vallitsevat omat sääntönsä. Koska mitään ei tapahdu oikeasti, leikissä voi kokeilla asioita, jotka eivät tosimaailmassa tulisi kuuloonkaan. Matka leikistä väkivaltaan on lyhyt.
Leikkipaikka käsittelee leikin kautta vaikeita hetkiä ja tunteita, kuten yksinäisyyttä, painostusta ja kouluväkivaltaa. Teokset perustuvat oikeisiin olemassa oleviin leikkeihin ja kaivavat esiin niihin kätketyt synkemmät sävyt.
Kakun ahminnasta tulee peli ja sosiaalinen hierarkia laitetaan uusiksi hyppynarua hyppiessä. Loruleikit leviävät kaupungista toiseen ja tekstit kerrostuvat. Ensi näkemältä harmiton kätkeekin sisäänsä jotakin upottavaa.
Siiri Torvinen (s. 2001) on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, kirjoittaja ja kuvittaja. Hänen teoksensa käsittelevät sosiaalisia kontakteja, intiimiyttä ja ulkopuolisuutta. Torvinen työskentelee pääasiallisesti videon, käsinkirjonnan ja sanataiteen parissa. Hän inspiroituu lastenkirjallisuudesta, jossa arkisia asioita romantisoidaan ja paisutellaan huikeisiin mittoihin.
/eng
Galleria Ars Libera | Maaherrankatu 9, Kuopio
Wed-Sun 1pm – 5pm, Free entry
Welcome to the exhibition opening on Thursday31.7.2025, from 6pm to 8pm
PLAYGROUND
All play is exclusive. Players create their own world which works by its own rules. Since nothing really happens, play allows things that would be unthinkable in the real world. The line between play and violence is thin.
Playground deals with difficult moments and emotions through play. The works deal with teams such as loneliness, peer pressure and school violence. They are based on real existing games and uncover the darker tones hidden within them.
Devouring a cake becomes a game and social hierarchy is rearranged via skipping rope.Chants and rhymes spread from town to town, the words build up and develop new meanings. What first seems harmless hides something dark underneath.
Siiri Torvinen (born 2001, she/her) is an artist, writer and an illustrator living and working in Turku, Finland. Her works deal with social contacts, intimacy and the feeling of being an outsider. She works with video, embroidery and creative writing. Torvinen is inspired by children’s literature, in which everyday things are romanticized and blown up to staggering proportions.
