Ars Liberan kesänäyttely

Rauhalahti, 1984

Ars Libera järjesti 1.6. - 15.9. 1984 välisenä aikana Rauhalahden kartanon aittarakennuksissa ja pihalla valtakunnallisen nykytaiteen näyttelyn. Se järjestettiin kolmatta kertaa Suomen Taiteilijaseuran virallisena kutsunäyttelynä.

Osa näyttelytöistä rakennettiin paikan päällä varta vasten tätä näyttelyä varten. Ars Liberan johtokunta valitsi seuran jäsenistä mukaan Olli Halosen, Paavo Halosen, Anja Hyttisen, Eero Mikkosen, Kaarina Kaikkosen, Risto Kolarin, Markku Kolehmaisen, Irma Mattilan, Pentti Meklinin, Osmo Monton, Pauno Pohjolaisen, Jaakko Rönkön, Riitta Rönkön, Tuomo Saalin, Teemu Saukkosen ja Seppo Väänäsen. Ulkopuolisina taiteilijoina kutsuttiin Martti Aiha, Martti Hakuri, Outi Heiskanen, Tero Kiiskinen, Tapio Junno, Pentti Koskinen, Lauri Laine, Jan Olof Mallander, Pekka Nevalainen, Erkki Pirtola, Hannu Siren, Ilkka Juhani Takalo-Eskola, Timo Valjakka, Oliver Whitehead ja Osmo Valtonen.

Markku Jääskeläinen toimi näyttelyn vastuuhenkilönä, taiteellisena suunnittelijana Jaakko Rönkkö ja yhteyshenkilönä Helena Arffman.

Taloudellisesti Rauhalahti -84 oli yhdistykselle tappio. Kävijöiden määrä jäi pieneksi, koska yhdistyksellä ei ollut paikalliseen ja valtakunnalliseen mainontaan riittävästi varoja. Kustannukset nousivat myös odotettua suuremmiksi.

"Nykytaidetta Rauhalahdessa - Savon Sanomat 13.6.1984 Aitat täynnä - miten täyttä tavaraa?

Kuopiolaiset Paavo Halonen, Seppo Väänänen ja Teemu Saukkonen ovat kantaneet kortensa yhteiseen kekoon ja rakentaneet aittojen päätytilaan yhteisen tilateoksen Toukokuu.

Kukin taiteilija tuntuu kuitenkin työskennelleen melko itsenäisesti, toukokuu on ollut kaikille erilainen. Yhteistyö on nyt IN.

Jos kiertää aittojen takapuolelle, saattaa hyvällä onnella nähdä Erkki Pirtolan ja Tarja Pitkäsen yhteismaalauksen Rakkausuinti.

Aihe sinänsä on hellyttävä, mutta kokonaiskuva tästäkin teoksesta jää hahmottumatta, jos tuuli on riipinyt puolet teoksesta roikkumaan pitkin seinää; materiaalina oleva aaltopahvi kun ei tahdo pysyä aloillaan.

Muut Pirtolan työt, Kallaveden innoittama Dhatma ja Taiteen hauta (koivuikoni) ovat sisätiloissa.

Ekspressionismista ei mitään uutta

Kuopiolaisten vahva laji, ekspressioiden siirtäminen voimalla ja tunteella kankaalle, ei Rauhalahden näyttelyyn ole tuottanut mitään uutta.

Pauno Pohjolainen on tuonut näytteille Yhden kolmesta sisaresta.

Pentti Meklinin värit ovat raskastakin raskaammat, syvyydessään ne tuovat mieleen lasimaalauksen, mutta samaa selkeyttä niistä ei löydy.

Tuomo Saalin litografiat ovat toimivia tilanteiden pikakuvia ja ehkä parhaita ekspressioita tarjoaa Osmo Monto Diana ja Fauni- sekä Äiti ja lapsi -töissään, joissa hän jälleen osoittaa pystyvänsä taitavaan liikkeen esittämiseen.

Jaakko Rönkkö, näyttelyn taiteellinen johtaja, on luonut yhteen aittojen yläkerroksista oivan, yleispätevän mielen tilan: näyttelyvieras voi sen äärellä tutkailla hetken omien ajatustensa järjestystä. Rönkön varma piirustus ja puusommitelma muodostavat laadukkaan kokonaisuuden.

Tasokasta kuopiolaisväriä tuo näyttelyyn myös Anja Hyttinen yhdistelmätekniikallaan. Harkittu värienkäyttö ja valkoisen pinnan hallinta ovat tuottaneet silmää ilahduttavan sarjan, Kerrostumia-työn kupera pohja on jännittävä ratkaisu.

Riitta Rönkkö on jälleen uusinut sekatekniikkaansa, aiheena merenneidot ja muut veden alla elävät. Idea on hauska, mutta suuressa merenneitotyössä hahmot harhailevat hiukan orvon oloisina kovalla valkealla pohjallaan, hirsiseinällä uiskenteleva Silmäkalakin tuntuu olevan enemmän kotonaan."

Leena-Maija Rossi, Savon Sanomat 13.6.1984