Näyttelyn aiheena on nahanluonti – hetki, jolloin vanha, jäykistynyt olemus rikkoutuu ja siitä kuoriutuu ulos jotain uutta ja elinvoimaista. Teoksissa biologinen nahanluonti vertautuu elämän muutoksen ja kasvun hetkiin. Rujot, ikääntyneen oloiset pinnat asettuvat vastakkain tiukempien, kiiltävien ja kontrolloidumpien muotojen kanssa. Rypistyneistä ja vaurioituneista kuorista ikään kuin versoo uusia rakenteita.
Ecdysis on biologian nahanluontia tarkoittava termi, mutta teoksissa tiede on vain kipinä mielikuvitukselle. Veistokset kutsuvat katsojan tarkastelemaan muutosta sekä aineellisena että kokemuksellisena ilmiönä.
Näyttelyn veistokset on valmistettu pääosin alumiinista, akryylista ja ruostumattomasta teräksestä. Mukana on myös valokuva kuoriutuvasta sudenkorennosta, joka toimii visuaalisena ja ajatuksellisena lähtökohtana koko näyttelylle.
Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto on tukenut taiteilijan työskentelyä.
Antti Immonen (s. 1973) on kuvanveistäjä, joka työskentelee metalli- ja muovimateriaaleilla yhdistäen käsityötaitoa ja nykyaikaisia työstötekniikoita. Hänen työnsä pohjautuu kuvanveiston historiaan, tieteelliseen kuvastoon ja tieteisfiktioon.Immosen veistokset ovat usein rakenteellisesti monimutkaisia, ja ne käsittelevät biologian ja teknologian suhteita.
Immonen on pitänyt useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä vuodesta 1996 lähtien ja valmistunut kuvanveistäjäksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 1997. Hän on toteuttanut useita julkisia teoksia, kuten moniosaisen Kuppi kummaa -veistoksen Helsinkiin (2019) ja Saha soi -teoksen Joensuuhun (2025).
Immonen on saanut Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -palkinnon ja Raimo Utriaisen säätiön stipendin. Hänen teoksiaan on mm. Kiasman, HAMin ja Sara Hildénin säätiön kokoelmissa. Immonen on Suomen Kuvanveistäjäliiton ja Dimensio ry:n jäsen

Näyttelyn aiheena on nahanluonti – hetki, jolloin vanha, jäykistynyt olemus rikkoutuu ja siitä kuoriutuu ulos jotain uutta ja elinvoimaista. Teoksissa biologinen nahanluonti vertautuu elämän muutoksen ja kasvun hetkiin. Rujot, ikääntyneen oloiset pinnat asettuvat vastakkain tiukempien, kiiltävien ja kontrolloidumpien muotojen kanssa. Rypistyneistä ja vaurioituneista kuorista ikään kuin versoo uusia rakenteita.
Ecdysis on biologian nahanluontia tarkoittava termi, mutta teoksissa tiede on vain kipinä mielikuvitukselle. Veistokset kutsuvat katsojan tarkastelemaan muutosta sekä aineellisena että kokemuksellisena ilmiönä.
Näyttelyn veistokset on valmistettu pääosin alumiinista, akryylista ja ruostumattomasta teräksestä. Mukana on myös valokuva kuoriutuvasta sudenkorennosta, joka toimii visuaalisena ja ajatuksellisena lähtökohtana koko näyttelylle.
Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto on tukenut taiteilijan työskentelyä.
Antti Immonen (s. 1973) on kuvanveistäjä, joka työskentelee metalli- ja muovimateriaaleilla yhdistäen käsityötaitoa ja nykyaikaisia työstötekniikoita. Hänen työnsä pohjautuu kuvanveiston historiaan, tieteelliseen kuvastoon ja tieteisfiktioon.Immosen veistokset ovat usein rakenteellisesti monimutkaisia, ja ne käsittelevät biologian ja teknologian suhteita.
Immonen on pitänyt useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä vuodesta 1996 lähtien ja valmistunut kuvanveistäjäksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 1997. Hän on toteuttanut useita julkisia teoksia, kuten moniosaisen Kuppi kummaa -veistoksen Helsinkiin (2019) ja Saha soi -teoksen Joensuuhun (2025).
Immonen on saanut Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -palkinnon ja Raimo Utriaisen säätiön stipendin. Hänen teoksiaan on mm. Kiasman, HAMin ja Sara Hildénin säätiön kokoelmissa. Immonen on Suomen Kuvanveistäjäliiton ja Dimensio ry:n jäsen