Sanna Kananoja – Puolen vuoden vuoristo

13.3.- 10.5.2026 | GalleriA, KUMMA

Avajaiset torstaina 12.3.2026 klo 17-18.30

Taiteilija tavattavissa sunnuntaina 10.5.2026 klo 15-17.

GalleriAssa on nähtävillä teoksia Sanna Kananojan uudesta maalaussarjasta Puolen vuoden vuoristo, jossa hän tarkastelee toiston keinoin lähtökohdan ja maalausprosessin suhdetta valokuvaan pohjautuvassa työskentelyssään. Sarjan jokaisella teoksella on täysin sama lähtökohta, valokuva lumikasasta. Tämä kuva edustaa itsestäänselvää, toimivaa, ihmisen ehdoilla rakennettua ja hyväksyttyä arkiluontoa.

Puolen vuoden vuoristo käsittelee lähiluontoa arjen toistuvuuteen, päivien ja hetkien samankaltaisuuteen paneutuen. Asioiden katsomisen ja näkemisen ero on tutulla matkalla selvää.  Aiheena on tavallisuus: sen turvallisuus, näkymättömyys ja kyseenalaistamattomuus. Tiet ja niiden vierustat merkitsevät valtavaa määrää maanmuokkausta. Kallioita räjäytetään, puita kaadetaan, maata kaivetaan ja veden virtausta ohjataan. Suurin osa maapallon maapinta-alasta on jo ihmisen toimesta muuttunut. Kananojan teoksissa esiintyvä pieni pala maanpintaa edustaa tätä suurempaa ilmiötä. Maalaussarjan lähtökohtana ovat järjestelmälliset, välttämättömyyden tuloksena syntyneet näkymät – tienvierien lumikasat. Ne tyypittävät maisemaa jopa puolen vuoden ajan. Laakeaan maisemaan kohoaa pieniä vuorimuodostelmia, jotka jatkuvat kilometri toisensa perään samanlaisina. Koneen muodostamia kasoja, samanaikaisesti syntyneitä, kasvaneita, sulaneita, kevään koittaessa ruskeita. Lumikasat ovat paitsi lunta myös soraa, hiekkaa, suolaa ja roskia.

Kananojan teosten maisemia ei arjessa aina edes ajatella todellisena luontona, vaan se on osa ihmisen käytäntö edellä rakentamaa ympäristöä. Maalauksissa asia kääntyy ympäri – niissä katsoja näkee luonnon, se saa itseisarvoisen merkityksen, ja arkisista ympäristöistä tulee hetkeksi ihannemaisemia. Romantiikan aikana ihminen kuvattiin pieneksi suurten luonnonvoimien äärellä esimerkiksi yksinäisen vuoren huipulla. Kananoja esittää teoksissaan samaa arkisin elementein: ihminen tekee tekojaan hallitakseen, luonto etsii oman uomansa ollen pienenäkin suuri, villi ja arvaamaton.

Toisto tuo rutiinia ja altistaa tylsistymiselle Kananojan paneutuessa pitkäjänteisesti samaan luonnosvalokuvaan. Aihe painuu toissijaiseksi mutta tulee samalla alleviivatuksi. Sarjan teoksissa on jatkuvasti läsnä muutos ja muuttumattomuus. Ne tuovat esille maalausprosessin hallitsemisen ja hallitsemattomuuden, jossa tavoitteena on aina aloittaa alusta.

Sanna Kananoja (s.1979) tarkastee teoksissaan luonnon ja ihmisen suhdetta maisemamaalauksen keinoin. Aiheena hänellä ovat ihmisen arkiset toimet ympäristössämme kuten erilaiset kasat, räjäytetyt kalliot ja kaivetut ojat. Tekniikkana hän käyttää kananmunatemperaa rakentamalla teokset useista läpikuultavista, paikoin piirrosmaisista kerroksista. Kananojan teoksia on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä 2007 alkaen.

ENG: 

Sanna Kananoja – Half-Year Mountains

13.3.- 10.5.2026 | GalleriA, KUMMA

Opening: Thursday 12 March 17-18.30

Meet the artist: Sunday 10 May 15-17

GalleriA features works from Sanna Kananoja’s new painting series Half-Year Mountains, in which she examines the relationship between the starting point and the painting process through repetition in her photography-based work. Each work in the series has exactly the same starting point, a photograph of a pile of snow. This image represents self-evident, functional, man-made and accepted everyday nature.

The six-month mountain range deals with local nature, focusing on the repetition of everyday life and the similarity of days and moments. The difference between looking at and seeing things is clear on a familiar journey. The theme is ordinariness: its safety, invisibility and unquestionability. Roads and their surroundings mean a huge amount of soil preparation. Rocks are blasted, trees are felled, soil is dug, and the flow of water is controlled. Most of the Earth’s land area has already been changed by humans. The small piece of the ground in Kananoja’s works represents this larger phenomenon. The starting point for the series of paintings is the systematic, inevitable views – piles of snow on the roadsides. They are a typical landscape in Finland for up to six months of the year. Small mountain formations rise in the flat landscape, which continue in the same way for kilometre after kilometre. Piles formed by the machine, simultaneously born, grown, melted, brown when spring comes. Piles of snow are not only snow, but also gravel, sand, salt and rubbish. 

In everyday life, the landscapes in Kananoja’s works are not even thought of as real nature, but it is part of the built environment. In the paintings, the matter is reversed – in them, the viewer sees nature, it acquires an intrinsic meaning, and everyday environments become ideal landscapes for a moment. During the Romantic period, man was depicted as small in front of great forces of nature, for example, on the top of a lonely mountain. In her works, Kananoja depicts the same with everyday elements: humans act in order to control but nature seeks its own way, being small, big, wild and unpredictable. 

Repetition brings routine and exposes to boredom as Kananoja focuses on the same sketch photo for a long time. The subject recedes into the background but is underlined at the same time. Change and immutability are constantly present in the paintings. They highlight the control and uncontrollability of the painting process, where the goal is always to start from the beginning.

Sanna Kananoja (b.1979) examines the relationship between nature and people through landscape painting. Her subjects are everyday human activities in our environment, such as blasted rocks and dug ditches. She uses egg tempera as a technique, building the works from several translucent layers. Kananoja’s works have been exhibited in several solo and group exhibitions since 2007.

//

Kuva: Sanna Kananoja, sarjasta Puolen vuoden vuoristo, Lumen väri, 142x181cm, tempera kankaalle, 2024