GalleriA on KUMMAn ja Kuopion Kuvataiteilijat ry Ars Liberan yhteistyögalleria, joka toimii taidemuseon tiloissa.

TIMO KOKKO – Vihreä Anomia – Green Anomie

9.1.-8.3.2026 

Avajaiset pe 9.1. klo 17-18.30, tervetuloa!

Taiteilija tavattavissa la 14.2. klo 12-14

Näyttely muuttaa gallerian vihertilaksi, jossa luonto voidaan enää kokea vain säilöttynä, keinotekoisena ja muuttumattomana. Se on jäljitelmä siitä, miltä elämä näyttää, kun sen kiertokulku pysäytetään.

Vihreä anomia on tila, jossa ekologiset arvot ja merkitykset ovat romahtaneet. Luonto on yhä läsnä muotona ja värinä, mutta siitä puuttuu elämä ja kasvu.

Näyttely käsittelee kuolemaa, katoavaisuutta, kriisiä, loppua ja päätöstä. Se herättää kysymyksiä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, autenttisuuden merkityksestä, arvoista, säännöistä, välinpitämättömyydestä ja turhamaisuudesta.

Kaikki teokset ovat uusia, ja näyttely jatkaa Momentary Appearance -teossarjaa, jonka parissa olen työskennellyt vuodesta 2012 lähtien. Teosten materiaaleina ovat mm. stabiloidut sammalet ja kasvit sekä taiteilijan omistama säilötty metsä.

Timo Kokko on kuopiolainen kuvataiteilija, Hän on valmistunut Kuvataiteen maisteriksi Helsingin Taideyliopiston kuvataideakatemiasta. Kokko tutkii taiteessaan installaation ja veistoksen olemusta materiaalien, materiaalittomuuden, tilan, valon ja havainnoinnin kautta. Kokko tuottaa taidettaan ympäristöään havainnoimalla ja tutkimalla. Teokset käsittelevät ekologisia arvoja ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä. Ihminen, luonto, aika, hetki ja hetkellisyys ovat hänen teostensa toistuvia teemoja.

Momentary Appearance
Olen aiemmin käsitellyt kuolemaa teoksissa kasvien avulla: pullopuutarhoilla sekä kasvihuoneilmiösimulaattorilla Mäntän kuvataideviikoilla, joissa tarkastelin ja kutsuin katsojat kokemaan luonnon hidasta kuolemaa. Mäntän Äärellä -näyttelyn teoksessa kuollut metsä oli pakattu laatikoihin ja esillä kerrostaloasunnon olohuoneessa.

Momentary Appearance -teossarja sai alkunsa vuonna 2012, jolloin lyhyen ajan sisällä koin lapseni syntymän sekä ystäväni kuoleman. Samana keväänä vierailin Tarton lääketieteellisessä yliopistossa, jossa pääsin tutustumaan ruumiinavaukseen. Ensimmäinen valmis versio teemaan liittyvästä teoksesta nähtiin vuonna 2015. Aiemmissa teoksissa toivo ja elämä olivat vahvasti läsnä: katsojat pystyivät toiminnallaan vaikuttamaan esimerkiksi kasvien valon ja lämmön määrään, tai teokset itse tuottivat uutta elämää. Nyt keskiössä on kuolema.

Puhu paholaisesta, niin se ilmestyy.
Aloitin tämän näyttelyn työstämisen syksyllä 2024. Maailmantilanteen vaikutus teoksiin oli silloin ilmeinen. Veljeni kuoli toukokuussa 2025, ja kuolema ei ollut koskaan ollut lähempänä elämääni kuin juuri silloin. Tunsin vihaa ja syytin jopa itseäni, ikään kuin taikauskoisena: koska olin aihetta tutkinut, niin kuolema oli minun syytäni.

Läheisen kuolema ja siihen liittyvä suru hämärtää kyvyn käsitellä asioita. Se, mikä aikaisemmin oli ollut selkeää ja mielekästä, muuttui vieraaksi ja kaukaiseksi, enkä enää hahmottanut, mitä olin näyttelyyn tekemässä. Käsittelin asioita liian nopeasti ja tein huonoja ratkaisuja.

Taustatutkimus ja ennakoiva herkkyys
Palasin lapsuuden lempiteokseni, Hugo Simbergin Kuoleman puutarhan (1896), pariin. Simberg tuntuu hengenheimolaiselta: molemmat katsoimme luonnon hidasta kuolemaa, tutkien siinä tapahtuvia muutoksia. Simberg loi niistä hahmoja; minä pakkasin luonnon muovilaatikoihin viestiksi ja tulevaisuuden teosmateriaaliksi. Olemme myös taiteellisen tutkimuksen mielessä molemmat osallistuneet ruumiinavaukseen, ja sen vaikutus on ollut ilmeinen.

On ehkä itsekästä ajatella ja esittää itseään luontokappaleiden kautta. Asetan usein itseni taiteilijana epämiellyttävään positioon. Käytän materiaaleja ja menetelmiä, jotka ovat kyseenalaisia. Kirjoittaminen ja taustatutkimus auttoivat selvittämään pään sisällä olleen ajatusten ja tunteiden vyyhdin: jäsensin, selkeytin ja ymmärsin asioita ja käsitteitä. Syyllisyyden tunne häipyi. Syksyllä 2025 teokset alkoivat saada mieleisen ja rehellisen muodon.

Ennakoiva herkkyys on yksi syy, miksi olen taiteilija. Kyky havaita ja ilmaista muodostuvia ilmiöitä ennen kuin ne näkyvät laajemmassa keskustelussa on mielestäni tärkeä ominaisuus taiteilijalle. Kuolemassa ja surussa parasta on se, että saa olla ja ajatella aivan vapaasti (eikä kukaan kyseenalaista?). Ehkä juuri tuo vapauden tunne tekee kuolemasta teeman, joka on lähellä taiteellista työskentelyäni.

Mäntässä 27.11.2025

Näyttely on toteutettu yhteistyössä InnoGreenin kanssa. InnoGreen on viherpalveluita tarjoava suomalainen yritys, jonka toiminnan kulmakivinä ovat luontoarvot ja vastuullisuus. Yritys valmistaa kestäviä vihertuotteita, kuten viherseiniä ja viherkalusteita, edistäen urbaanien ympäristöjen vehreyttä ja viihtyisyyttä.

Kiitos Taiteen edistämiskeskus / Pohjois-Savon taidetoimikunta työskentelyni tukemisesta.

Lähteet
Stewen, Riikka, 1995, Hugo Simberg – unien maalari, Otava.



ENG

TIMO KOKKO – Green Anomie
9 January – 8 March 2026

Exhibition opening on Fri 9th January 17:00-18:30

Meet the Artist on Sat 14th February from 12am to 2 pm

The exhibition transforms the gallery into a green space where nature can only be experienced as preserved, artificial, and unchanging. It imitates what life looks like when its cycle is halted.

Green anomie is a state in which ecological values and meanings have collapsed. Nature remains present as form and color, but it lacks life and growth.

The exhibition addresses death, impermanence, crisis, ending, and closure. It raises questions about the relationship between humans and nature, the meaning of authenticity, values, rules, indifference, and vanity.
All works are new, and the exhibition continues the Momentary Appearance series, which I have been developing since 2012. Materials include stabilized mosses and plants, as well as a preserved forest owned by the artist.

Timo Kokko is a visual artist from Kuopio. He graduated with an MFA from the Academy of Fine Arts at the University of the Arts Helsinki. Kokko studies materiality, immateriality, space, light and observation through installations and sculptures. He produces art through the observation and research of the environment, approaching the arts from scientific perspectives, often relying on experimentation, psychology, biology, chemistry, and visual anthropology. Kokko’s work deals with ecological values and questions about humanity. Humans, nature, time, moment, and ephemerality are reoccurring themes in his works.

Momentary Appearance
I have previously explored death in my works through plants: terrariums and a greenhouse-effect simulator at the Mänttä Art Festival, where I examined and invited viewers to experience the slow death of nature. In the Äärellä exhibition in Mänttä, a dead forest was packed into boxes and displayed in the living room of an apartment.

The Momentary Appearance series began in 2012, when I experienced the birth of my child and the death of a friend within a short period of time. That same spring, I visited the University of Tartu’s Faculty of Medicine, where I had the opportunity to observe an autopsy. The first completed work related to this theme was shown in 2015. Earlier works held hope and life strongly at their core: viewers could influence the amount of light and heat the plants received, or the works themselves generated new life. Now, death is at the center.

Speak of the devil and it shall appear.
I began working on this exhibition in the autumn of 2024. The state of the world at the time clearly influenced the works. My brother died in May 2025, and death had never been closer to my life than at that moment. I felt anger and even blamed myself, almost superstitiously: because I had been researching the subject, death felt like my fault.

The death of a loved one and the grief that follows blur one’s ability to process things. What once felt clear and meaningful became strange and distant, and I no longer understood what I was making for the exhibition. I processed things too quickly and made poor decisions.

Background Research and Anticipatory Sensitivity
I returned to my childhood favorite artwork, Hugo Simberg’s Garden of Death (1896). Simberg feels like a kindred spirit: both of us observed the slow death of nature and examined the changes taking place within it. Simberg turned those observations into figures; I packed nature into plastic boxes as a message and material for future works. In terms of artistic research, we have both participated in an autopsy, and its influence has been evident.

It may be selfish to think of oneself and depict oneself through natural beings. As an artist, I often place myself in uncomfortable positions. I use materials and methods that are questionable. Writing and engaging deeply with the subject through background research helped unravel the tangle of thoughts and emotions in my mind: I structured, clarified, and understood ideas and concepts. The feeling of guilt dissipated. In the autumn of 2025, the works began to take a meaningful and honest form.

Anticipatory sensitivity is one of the reasons I am an artist. The ability to notice and articulate emerging phenomena before they appear in broader discussions is, in my view, an essential quality for an artist. The best thing about death and grief is the freedom they allow, freedom to think (and to be without being questioned?). Perhaps that sense of freedom is what makes death feel close to my artistic practice.

Mänttä, 27 November 2025

The exhibition has been realized in collaboration with InnoGreen. InnoGreen is a Finnish company providing green services, whose core values include ecological responsibility. The company produces sustainable green products, such as green walls and green furniture, contributing to the greening and comfort of urban environments.

With thanks to the Arts Promotion Centre Finland / Arts Council of North Savo for supporting my work.

Sources
Stewen, Riikka, 1995, Hugo Simberg – Painter of Dreams, Otava.

GalleriA, KUMMA, Kauppakatu 35, Kuopio

ti/tue 10-17

ke/wed 11-18

to-su/thu-sun 10-17